läsnäolo

Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan

Kommentoi / kolumni, läsnäolo, tarinaa elämästä / Kirjoittaja

Kuopus on laittanut olohuoneen huiskin haiskin. Sohvat, tuolit, viltit, tyynyt ja lelut. Hän on rakentanut majaa. Olemme syömässä. Ruokapöytä muistuttaa lähtevien laivojen satamaa ja tiskivuorolainen on lomamoodissa. Mustikkapiirakka tuoksuu. Jauhot ja kulhot vielä leipomapöydällä. Puhdaspyykkivuori odottaa valloittajaa. Tähän arkikotiin tupsahtaa ovesta tuttuja, ja heidän mukanaan myös harvinaisempia vieraita. Pikaisesti pistäytymään. Touhotan paikkoja kuntoon ja haron …

Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan Lue lisää »

Matka pysähtymiseen

2 kommenttia / Uncategorized / Kirjoittaja

Kuin seisoisi maantien laidassa ja yrittäisi pitää kiinni jostain. Mutta ne kiitävät ohi, punaiset autot, hopeanharmaat, mustat, vihreät ja ihmiset, hymyt, totiset suut. Kaikki. Ohi ne menevät ajatukset, aikomukset, ilo. Ohiko menen minäkin – hei seis, mihin matka. Sinne meni sekin, lumi vain pöllyää. Sinne meni kaikki.Minäkin, vaikka olen tässä. Vuosi vaihtunut. Uusi kalenteri laitettu …

Matka pysähtymiseen Lue lisää »

Tavoitatko sen, kuka olet?

Kommentoi / kiitollisuus, lapset, läsnäolo, minuus, soljutelma / Kirjoittaja

Kuopus (2v4kk) oivalsi, että olen äidin lisäksi Anna.Hän käyttää nimeäni nyt melkein joka lauseessa.– Laitakko Anna mulle maitoa? Anna, mitä sinä teet? Tule Anna tähän minun vieleen, katotaan kiljaa. Tuntuu hupaisalta. Olen tottunut, että olen äiti tässä pottukattilan, kauppakassien ja pyykkitelineiden maailmassa. Raparonttosten, vilttihetkien ja ruutuaikakeskustelujen vaihtelevassa maastossa.Kun kodissa on monen ikäisiä, se on Elämää …

Tavoitatko sen, kuka olet? Lue lisää »

Nämä maisemat ovat työhuoneitani

Kommentoi / kirjoittaminen, läsnäolo, levollisuudesta, luonto / Kirjoittaja

Joen hehku pysäytti. Onneksi kuljin rannalle.Ja silti yksi pieni kukka jokivarressa voi tarjota saman sykähdyksen sydämeen tai jopa enemmän.Sitä voi sanoa yllätykseksi, jonka elämä salaisuuksineen kätkee sisäänsä.Ja meihin, joissa pienet ja suuret näkymät soljuvat tai ritisevät lomittain. Ilta. Sateen jälkeen laskeva aurinko, hiljainen tuuli. Yhtä hiljainen vesi, taivas ja tummat puut.Laituri, jolla seisoin. Tai no …

Nämä maisemat ovat työhuoneitani Lue lisää »

Kukka runon sukua

2 kommenttia / kiitollisuus, Lapin luonto, läsnäolo, levollisuudesta / Kirjoittaja

Vilukko heijasti valoa ja oli kasvattanut juurensa maan sisään, kohti kirkasta Jääräjoen vettä. Nuorgamissa löytyi virran varrelta tämä pieni, valkoinen kukka. Kävimme tänä kesänä mieheni kanssa meiltä vielä pohjoisempana. Virtojen varsilla. Ajoimme hiekkatietä.– Käännytään kohta takaisin, mieheni sanoi.Toivoin, että ajaisipa vielä vähän eteenpäin. En sanonut toivetta ääneen. Tapahtui kuin Myrskyluodon Maijassa: ”Puhe turhaa on ja …

Kukka runon sukua Lue lisää »

Sammalpeitossa tähtien puro

Kommentoi / kohtaaminen, levollisuudesta, muistot, muutos, suru, valo / Kirjoittaja

Oletko joskus kieltänyt surua tulemasta luoksesi? Koska ei sille ole tilaa, ei aikaa, ei voimavaroja. Ja pakenet nauruun, keveyteen tai vain ”kyllä minä pärjään ja jaksan” – koska on pakko. Ilo on valoisampaa, tarttuu kädestä ja juoksee metsän polkuja loikka-askelin. Lopulta edessä on suo ja rämpöaskelet. Et voi paeta enää.Suru laittaa kohdattavaksi aiemmatkin surut, vaikka …

Sammalpeitossa tähtien puro Lue lisää »

Päivälepo

Kommentoi / läsnäolo, lepo, muistot, rakkaus, vanhuus / Kirjoittaja

Tänä aamuna kaikki oli vaaleaa. En saa sanoja järjestykseen. Sanoja ei ole.Kissa makaa aurinkopaikassaan, valo leikkii verhon läpi. Istun ja katson joelle. Jäälautat lipuvat tummassa vedessä. Ei tapahdu suuria. Ja juuri tänä aamuna tapahtui suuria. Se suuri on tuo vaalea ulkona. Se on valo ruusussa, jonka sain siksi, kun olen äiti. Ihmeellistä, jos voisi kuulla …

Päivälepo Lue lisää »

Huolenpidon lämpö

Kommentoi / kohtaaminen, lapset, läsnäolo, rakkaus / Kirjoittaja

– Äiti haluaa nähdä lapsensa. Vauvan voi tuoda hänen luokseen. Sairaalan yö kaksi kevättä sitten. Heräsin nukutuksesta ja kaikki oli aluksi sumeaa. En ollut varma, olinko yhä unessa. Ihmisten äänet kuuluivat kaukaa. – Näenkö mie unta, vai ootteko te oikioita ihimisiä?– Ollaan me oikeita ihmisiä, kuului hoitajan ystävällinen naurahdus. Suljin silmäni ja ajattelin kiitollisena, että …

Huolenpidon lämpö Lue lisää »

Annan pilven ja auringon olla

Kommentoi / kirjoittaminen, läsnäolo, levollisuudesta, rauha, soljutelma / Kirjoittaja

Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …

Annan pilven ja auringon olla Lue lisää »

Kevätkaiho tai joku

Kommentoi / ilo, läsnäolo, levollisuudesta, soljutelma, suru / Kirjoittaja

Itkemätön itku. Levoton tuuli sinussa.Ahdistus jostain kaukaa tai lähempää kuin näet. Oma, toisen tai molemmat. Hengähdät maisemassa. Et pystykään keskittymään, et hengitä levollisuutta.Et tavoita huolettomuuden ja levon tunnetta, vaikka olisit rauhassa, lähellä metsän puhetta. Onko sinulla huoli tai kaipaus. Onko se elämän kaihoa, sitä, jota kai kannetaan syntymästä hiljaiseen uinahtamiseen saakka? Jos vaadit iloisuutta, keveyttä, …

Kevätkaiho tai joku Lue lisää »