tarinaa elämästä

sumurikko

Joko päivä on?

”Joko päivä on?”Vanhan kansan mukaan karhu kääntää kylkeään Heikin päivänä 19.1. tai sen tienoilla ja kysyy, onko jo päivä. Sillä on silloin talviunet puolivälissä.  Luen, miten pirteästi ihmiset kertovat uudesta tarmosta ja tekemisen meiningistä heti vuoden alusta. Mietin, miten minulla tuntuvat talviunipäivät joululoman jälkeen jatkuvan. Että jos kääntäisi kylkeään ja raottelisi silmiään vähän myöhemmin.  Ymmärrän toki, …

Joko päivä on? Lue lisää »

Hammasvalvojaiset

Tätä kirjoittaessani on yö. Piipero valvoo, hampaita tulossa.  Heijaan hiljaa pinnasänkyä, puoliso laittoi siihen renkaat alle.  Erikoista, mutta samalla selkeää –  tärkein tehtäväni on nyt tämä: Hoivata tällä kertaa hampaiden vuoksi valvovaa lasta.  Pieni, mitätön tehtävä maailmassa kaiken mahtavan ja loistokkaan rinnalla.Kun miettii elämää ja ymmärtää, että se on lahjaa, mittasuhteet muuttuvat. Vertaamatta kehenkään tai mihinkään, lapsen hoitaminen, elämän …

Hammasvalvojaiset Lue lisää »

Miksi on sotia?

Mitä voin tehdä rauhan eteen? Kun joku hyökkää, puolustamme sitä, mikä on itselle rakasta ja arvokasta. Isänmaa, kansa, koti, perhe, vapaus.  Ja samalla  Yksikään rakastava vanhempi ei toivo, että heidän nuorensa joutuvat taisteluun. Tai itse tai puoliso. Ei toivo Ukrainassa, Venäjällä, ei missään.  Pieni lapseni kysyi, miksi on sotia. Mitä vastaisit? Yksinkertaistaen voisiko sanoa…väkivalta alkaa, kun ihmiset eivät pysty sopimaan asioista …

Miksi on sotia? Lue lisää »

Muistojen lumisirpaleet

Polku vie suolle, jolle olen joskus huutanut suruani. Huusin sillain, ettei kuulunut ääntä. Lunta vasten. Äänettömästi lumeen. Silloin hangella oli ohut, jäinen kuori. Kun painoin siihen kasvoni, hangen jäinen pinta meni rikki. Nyt mie kävelen hiljoksiin samaa polkua. Uusi vuosi alkoi ja olen vähän utelias ja epävarma. Mitä uutta on edessä, mikä on ennallaan? Millaiset …

Muistojen lumisirpaleet Lue lisää »

Joulumieli

Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut.  Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …

Joulumieli Lue lisää »

Leppää sie

Viime yönä kuulin yhden ehkä maailman kauneimmista lauseista. Kirjoitan levollisuuden tarinoita, olen rentoutusohjaaja, satutaiteilija. Ja äiti. Olen Unilinnun ideoija ja huovutan uniuntusia.  Tuo lause on kaunis kuulla kaikissa, ovatko nämä nyt rooleja vai mitä. Jokaisessa tapauksessa joka tapauksessa.  Vauva on vähän kipeänä, nukkui huonosti ja lopulta jäi kokonaan valvomaan. Syötin, kannoin sylissä ja tuuditin vaunuissa. Kello …

Leppää sie Lue lisää »

Suru on lintu

On monenlaisia suruja. ”Kuolema ei välttämättä yllätä, mutta suru yllättää aina.” Olen kirjoittanut usein surusta. Valoisasti ja lohduttavasti. Nämä seuraavat sanat ovat sellaisesta surun hetkestä, jolloin tuntui, että suru on liian raskas. Silti matka jatkui. Löytyi valoisa.  Suru on musta puro.Se on hiljaiset kuuset ja lintu, joka ei laula.Suru on lintu, joka laulaa. Suru on tuska. …

Suru on lintu Lue lisää »

Anna meren selvittää

Meri auttoi selkiyttämään. Olin kävellyt mehtässä ja jokivartta ja miettinyt.Että mikä on tämä. Meri vaahtopäineen kertoi sen, mitä metsän rauha ja joen tyyneys eivät nyt olleet kertoneet: Minuun oli kertynyt levottomuutta. Olin yrittänyt hahmottaa jotain liian suurta. Tätä aikaa, johon ei oikein saa otetta.Sitten mie itkin. Odottamatta. Minussa tapahtui se klassinen -meri suuri ihminen pieni- ajatus. Elämä on …

Anna meren selvittää Lue lisää »

Tartun valoon

Tunturi ei ole sattumalta kirjoituksissani. Sen polut, purot, niillä on paikkansa. Tunturi on kaunis sana.   ”On yö. Keskikesän yö. Tunturi nukkuu, vain sen pienet purot juoksevat hereillä.” Näin alkaa Unilinnun syntytarina. Tunturin rinteessä, niittyvillojen keskellä, syntyi Unilintu. Se nousi siivilleen ensimmäistä kertaa. Oli lasten valoisien unitarinoiden aika.  Pitkäperjantai vuosia sitten, mustaperjantai. Tuuli yltyi lähes myrskyksi.  …

Tartun valoon Lue lisää »

Hämärän illan lapsi

Hammasvalvojaiset, takana vaununsoutuyö. Oli kyyhkysen kujerrustakin, suu ammollaan naurua. Kaksi valkoista helmeä. Jokaisella kasvukipunsa.  Jos kukaan ei kuule, on yksin.Se on kipu, jossa kenenkään ei pitäisi kasvaa.  – Semmosta, sanoi Helli-ystävä usein ja keskusteluun tuli pieni tauko. Hyvä tauko, ainakin kahden ajatuksen mittainen.  – Olen hämärän illan lapsi, Helli kertoi. Hänellä oli näkö heikentynyt. Ilta tarkoitti sitä, että …

Hämärän illan lapsi Lue lisää »