Soljutelma

Matka pysähtymiseen

Kuin seisoisi maantien laidassa ja yrittäisi pitää kiinni jostain. Mutta ne kiitävät ohi, punaiset autot, hopeanharmaat, mustat, vihreät ja ihmiset, hymyt, totiset suut. Kaikki.

Ohi ne menevät ajatukset, aikomukset, ilo. Ohiko menen minäkin – hei seis, mihin matka. Sinne meni sekin, lumi vain pöllyää. Sinne meni kaikki.
Minäkin, vaikka olen tässä.

Vuosi vaihtunut. Uusi kalenteri laitettu seinälle. Innostus on jutellut olkapäällä jo pitkään. Sitä on mukava kuunnella ja höystää sen juttuja kiinnostuneilla ynähdyksillä, joskus fiksuilla kommenteilla. Vakuuttavalla katseella. Kyllä. Hyvä. Juuri noin.

Sitten tien reunassa, jo polvillaan, kauhon pöllyävää lunta, aikaa. Kädet harovat tyhjää. Enkö saakaan otetta, päivät kiihdyttävät vauhtiaan, maantie vaihtuu kiitotieksi. Siellä jossain kaikki muut ja minä tässä. Pysähtyneenä, kädet tyhjää täynnä.

Syli ei ole tyhjä. Vielä joku painautuu vasten tuulen suojassa. Lapsi kysyy
– Mihin joulu meni? Jos laulaa, se voi tulla takaisin. Missä joulu on, menikö se likki? Kohta joulupukki tulee ja tuo mulle nolsun. Missä on tammikuu? Onko se pihalla?

Ehkä tammikuu todellakin on pihalla. Aukaisen verhot. Otan vastaan maiseman. Puut, uskolliset taivaan kannattelijat, seisovat hiljaa. Pakkanen puhuu. Mikään ei kiidä ohi.

Se on vain tunne, kun avaa tietotulvan oven ja häikästyy sanojen, valojen, tehokkuuden älyväylistä. Kiitoteistä. Et sinä, enkä minä, ole mistään myöhässä. Lopulta. Sillä elämä on tässä ihan lähellä.

Se tunne. Tavoitatko..

Kuin muutos puhaltaisi alituiseen,
kerää pilviä
kuva maailmasta on epäselvä

Jotain ei katoa
syntymä, kuolema,
rakkaus, viha,
rauha ja kevät, uusi kevät

mustarastas männikkörinteessä

talven jälkeen tulevat taas valoisat yöt
uni, jonka näet ensi kerran
ihmisesi, kotisi näet

levon tuulessa, joka puhaltaa

En yritä hallita kaikkea. En yritä tietää tulevien päivien vastauksia kysymyksiin, joita ei ole vielä edes esitetty. On asioita, joihin en voi vaikuttaa. On asioita, joihin voin.

Laitan puuhellaan tulet, keitän teetä. Tartun huovutusneulaan, valitsen värit ja huovutan rakkautta. Pisto kerrallaan.

2 ajatusta aiheesta “Matka pysähtymiseen”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *