Helähdys
Syksyn viimeinen kissankello eilen kuulinmiten se helähti vielä kerran siinä soi elämä, luopuminenja kiitos yhdessä pienessä helähdyksessä
Syksyn viimeinen kissankello eilen kuulinmiten se helähti vielä kerran siinä soi elämä, luopuminenja kiitos yhdessä pienessä helähdyksessä
Kesä tuli taas yllättäen.Kullerot, puna-ailakit, metsätähdet. Koivujen vihreät keinut ja valoisat kesäyöt. On keveä olla. Silti taustalla jymisee jokin. Se on kuin ohiajavat rekat pienellä kylätiellä. Niitä nyt riittää, kun Vanttauskosken patosilta on suljettu. Kerran, kun olimme koko perheellä menossa linturetkelle, pikkupoikani kysyi mietteliäänä:– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys huvitti. Käännyin katsomaan auton …
Metsätähti ja meteoriitti -ajatuksia kesäyön valossa Lue lisää »
– Ollaanko me tutut?– Taijetaan olla sukua. Matilla oli kaihtimien asentaminen kerrostaloon ja oven aukaisi pieni mummo. Viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen Matti tapasi oman äitinsä, kesken arkisen työpäivän. Poika otti äitinsä kainaloon ja äiti keitti ensi kerran pojalleen kahvit. Elämä oli mennyt niin. Ehdimme käydä kylässä ja olla yhteydessä reilun vuoden ajan. Juuri kun kaikki …
Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …
”Jokainen päivä piirtää meistä muistokirjoitusta.” Tämä on sinulle, jonka elämään on astunut suru. Kerran tai monesti. Äskettäin tai jo kauan sitten. Tuo ensimmäinen lause on kummisetäni runosta.Annetaan hyvyyden ja lempeyden, niiden mitkä meissä kaikissa ovat, kulkea vahvasti ja näkyvästi mukanamme tänäänkin. Elämämme muistokirjoitukseen jäävät silloin valoisat sanat. Kun on suru, ei jaksa kovia sanoja. Tämän …
”Sulle lapsi herkimmin tähdet tarinoi…” ”…loista aina sydämeen kodin jouluvalo.” Joulun rauhaa ja iloa sinulle, mitä mietitkin, missä kuljetkin tai lepäät. Annetaan levolle mahdollisuus,kutsutaan hengähdys tupaan. Halaus ja lämmin viltti harteillesi, jos on suru tai mieltä palelee. Ja jos ilon lahjaa kannat, anna sen säteillä.Valokipeneksi, tähdeksi toisillekin. Mieki ajattelin kuunnella rauhassa joulua. 🤍 Jossain vaiheessa …
Eräänä itsenäisyyspäivänä lapset laskivat Suomen ikää. – Onpa vanha!– Kuoleeko Suomi?– Eihän maa voi kuolla, nauroi toinen. – Miksi on sotia?– Jos mie olisin presidentti, määräisin, että kaikissa maissa pitäis olla rauha, sanoi pieni poika. Mietin tuolloin, että kunpa näin saisi säilyä aina, rauhantahto ja lapsuuden huolettomuus. Huomenna on itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati Oulussa. Paraatin teemana …
Vuosi sitten 11.11. julkaistiin Yle AreenassaRauhoittavia tarinoita tuntureilta -sarja. Kuuntelukertoja on yhteensä yli 250 000. 💛🙏🏼🐦 Olen onnellinen, että Aami ja Kajo sekä Usva-mummo ovat löytäneet kuulijansa. Pohjoisesta luonnosta kirjoittaminen tuo levollisen olon. Kuljen luonnossa ja kirjoitan. Tarinoista saamani palaute kannustaa ja ilahduttaa. ”Tarinat tekevät sen, mitä lupaavat – ne rauhoittavat.” Yksi haaveeni on ollut, …
– Tuo tieva tuolla, tuossa kohtaa, missä näkyy polun viimeinen mukka. Poromies neuvoi meille paikan, minne ystävämme tuhkat oli ripoteltu. Emme tunteneet poromiestä eikä hän meitä. Hän vain tuli paikalle samaan aikaan, juuri kun olimme saapuneet autiotuvalle. Liikutti, että yllättäen saimme tällaisen oppaan. – Anna oli ainoa, jolle poromiehet tekivät valmiit polttopuut, muille ei tehty, …
Kes kit ty mi nen. Aamu. Lapsi istuu sohvalla ja katsoo sormiaan. Mie katson lasta ja palaan johonkin, mikä on jo mennyt. Kellon askeläänet kuuluvat keittiön seinältä. Lintu laulaa lasin takana. Se laulaa. Kesä tulvii valoa. Katson lasta. Lapsen hiukset ovat valoa, silmät. Koko tämä keskittymisen hetki on valoisa ja kuljettaa minut lämpimästi omaan lapsuuteeni: Mummo kuorii …