rakkaus

”En ois sua tuntenu, jos oisit tullu kadulla vastaan”

Kommentoi / kohtaaminen, kolumni, muistot, rakkaus, sukupolvet / Kirjoittaja

Puolisoni paistaa ruuaksi ahvenia. Hän on pilkkinyt ne aiemmin talvella yhdessä lasten kanssa. Muistan kalareissun, jolloin onkiminen ei ollut aivan mutkatonta. Siitä kesästä on jo vuosia. Pikkupojilla oli liian pitkät onget. Vavat vaappuivat, vähän ajan päästä siimat olivat sotkussa. Heimo-vaari, mieheni isä, ärähti: – Etkö oo opettanu poikias onkimaan? Olimme kaikki ihan hiljaa. Heimo, puolisoni, minä ja pojat. Mäkäräiset …

”En ois sua tuntenu, jos oisit tullu kadulla vastaan” Lue lisää »

Rakkaus ei vanhene

2 kommenttia / ihmissuhteet, kiitollisuus, kolumni, kuolema, rakkaus, suru, vanhuus / Kirjoittaja

Rakkaus ei katoa iän myötä. Yksi niistä asioista, joita äitini on opettanut minulle elämällään. Hän avioitui vanhoilla päivillä uudestaan. Ikäihmistenkin rakkauteen kuuluu naurua, hauskoja sattumuksia ja paljon hellyyttä. Elämän tuoma kokemus tuo yhdessäoloon myös sellaista leppoisuutta ja lempeää hyväksyntää, jota nuoremmat ehkä vasta opettelevat. Rakkautta on se, että peittelee toisen päiväunille viltin alle. Tai sitä, …

Rakkaus ei vanhene Lue lisää »

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta

Kommentoi / häät, luottaminen, muistot, rakkaus, sota, tarinat / Kirjoittaja

Taimi nauraa. Nauru pulppuaa keveästi. Joki on peilikirkkaassa jäässä. Pitkäkoipinen, musta hevonen liukastelee jäällä, lopulta pyllähtää istualleen. Joen vastarannalla kaksi venäläistä vankia nauraa myös. Taimi ottaa tiukemmin kiinni käsikynkästäni ja kuulen hänen äänensä lähellä korvaani. – Näkisitpä tuon, Matti. Hevonen istuu jäällä, oikeasti istuu. On niin liukasta, ettei se pääse ylös. Se lykkii etukavioilla vauhtia …

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta Lue lisää »

Rakas pieni, pidän sinua hellästi

Kommentoi / ilo, isovanhemmuus, kiitollisuus, rakkaus, syntymä / Kirjoittaja

Toivo on saanut serkun ja me Matin kanssa toisen lapsenlapsemme. Onnenpolun kukat aukeavat… Kaukaa laulu soi kun lapsi syntyy.Se soi hiljaa lapsen sydämeen. Lapsi tuntee laulun omaksensa,sävel kantaa iloa ja rauhaa.Syli tunturin ja unten maavalollansa lasta tuudittaa. Aihkimänty suojaa lapsen unta.Poronvasa katsoo ystävää.Laulu tunturin niin kaunis kaikuu,lapselle se laulaa kauneimmin.. Rakas pieni, pidän sinua hellästi. …

Rakas pieni, pidän sinua hellästi Lue lisää »

Onnenpolku tunturilla

Kommentoi / ilo, kirjoittaminen, Lapin luonto, lapset, rakkaus / Kirjoittaja

– Kirjoittaisitko meille runon?Onnenpolku tunturilla on laulu, jonka kirjoitin, kun Yläkemijoen Laululasten kuoronjohtaja, Hillevi Vitikka, toivoi.Tämä lasten lauluryhmä on ainoa  kansalaisopiston lastenkuoro Lapissa. Oli ihana kirjoittaa heille laulu. Ehkä sille löytyy vielä ihan oma sävelkin, nyt sitä on laulettu Nocturnen sävelellä. Olin kuuntelemassa lasten ja aikuisten kuorojen lauluharjoitusta, jossa he lauloivat Onnenpolkua. Ajattelin, että varmaan …

Onnenpolku tunturilla Lue lisää »

Päivälepo

Kommentoi / läsnäolo, lepo, muistot, rakkaus, vanhuus / Kirjoittaja

Tänä aamuna kaikki oli vaaleaa. En saa sanoja järjestykseen. Sanoja ei ole.Kissa makaa aurinkopaikassaan, valo leikkii verhon läpi. Istun ja katson joelle. Jäälautat lipuvat tummassa vedessä. Ei tapahdu suuria. Ja juuri tänä aamuna tapahtui suuria. Se suuri on tuo vaalea ulkona. Se on valo ruusussa, jonka sain siksi, kun olen äiti. Ihmeellistä, jos voisi kuulla …

Päivälepo Lue lisää »

Huolenpidon lämpö

Kommentoi / kohtaaminen, lapset, läsnäolo, rakkaus / Kirjoittaja

– Äiti haluaa nähdä lapsensa. Vauvan voi tuoda hänen luokseen. Sairaalan yö kaksi kevättä sitten. Heräsin nukutuksesta ja kaikki oli aluksi sumeaa. En ollut varma, olinko yhä unessa. Ihmisten äänet kuuluivat kaukaa. – Näenkö mie unta, vai ootteko te oikioita ihimisiä?– Ollaan me oikeita ihmisiä, kuului hoitajan ystävällinen naurahdus. Suljin silmäni ja ajattelin kiitollisena, että …

Huolenpidon lämpö Lue lisää »

Ne päivät tulevat vielä

2 kommenttia / muistot, rakkaus, rauha, soljutelma / Kirjoittaja

”Jokainen päivä piirtää meistä muistokirjoitusta.” Tämä on sinulle, jonka elämään on astunut suru. Kerran tai monesti. Äskettäin tai jo kauan sitten. Tuo ensimmäinen lause on kummisetäni runosta.Annetaan hyvyyden ja lempeyden, niiden mitkä meissä kaikissa ovat, kulkea vahvasti ja näkyvästi mukanamme tänäänkin. Elämämme muistokirjoitukseen jäävät silloin valoisat sanat. Kun on suru, ei jaksa kovia sanoja. Tämän …

Ne päivät tulevat vielä Lue lisää »

Oli pieni tyttö…

Kommentoi / kirjoittaminen, levollisuudesta, rakkaus, soljutelma / Kirjoittaja

Eräänä aamuna 5v lapsi– Mie oon keksiny runoa. Alotin jo illalla. ”Oli pieni tyttö, rakas lapsi.” – Tännään keksin runolle lopun ”Sillä tytöllä oli kaksi isosiskoa ja kaksi isoveljeä…” -Se ei ollu noin lyhyt, keksin enemmän ”Niillä oli uusi vuosi.Ne söi piparia, kakkua, sipsejä – ja vielä karkkejakin. (Naurua.)Ja oli limsaakin.” – Mie vielä mietin. …

Oli pieni tyttö… Lue lisää »

Ajatuksia lapsen koulutiellä

Kommentoi / levollisuudesta, rakkaus, soljutelma / Kirjoittaja

– Kaikki surulliset tekevät itsemurhan, sanoo nuori. Oli kuullut sen jostain. Reppu selässä astelee pieni koululainen. Pellon poikki, metsän vierestä. Kävin vastassa ekaluokkalaista, kun pakkanen koputteli -33 ja tuntui kuin -39. Ettei yksin tarvinnut kylmässä kulkea. Lapsi sai valita kävelytien ja polun väliltä. Siispä taaperrettiin. Uutterasti päivä toisensa jälkeen Suomen koululaiset Raahessa, Kotkassa, Helsingissä, Tampereella, …

Ajatuksia lapsen koulutiellä Lue lisää »