muistot

Ylimenovaikeus

Vanttauskosken voimalaitoksen silta suljetaan pian korjauksen vuoksi. Se vaikuttaa monen elämään usean kuukauden ajan. Minulle se tarkoittaa mm. hankalampaa pääsyä joen toisella puolella olevalle mehtäputoukselle. Putous on levähdys- ja luovuuspaikkani. Sula-aikaan olen käynyt siellä vähintään kerran viikossa. Kesäkuussa alkaa ylimenovaikeus. Kylän keskellä olevan sillan arvon ymmärtää entistä paremmin nyt, kun kulku suljetaan. Silta on yhteys monella …

Ylimenovaikeus Lue lisää »

Keväinen uni

– Poimi äidille varvioita.Tasan 15 vuotta sitten näin unen, jonka muistan yhä: Hanna-siskoni sanoi minulle– Poimi äidille varvioita.En oikein ymmärtänyt ja hän sanoi uudestaan– Poimi äidille kimppu varvioita. Kuljin unessa huhtikuisessa metsässä ja mietin, mikä on varvia. Metsä oli koivikko. Aurinko paistoi valkoisiin runkoihin. Kuljin ja kuljin. Oli valoisampaa kuin kevät. Koivikko oli hiljainen, maassa …

Keväinen uni Lue lisää »

Kuuluu hiljaa laulu kaukainen

– Jari soittaa täältä Tappurista. On surullista kerrottavaa. Sinun isä, hyvä ystäväni, Olavi on kuollut. Yritimme elvyttää… Kuuntelin sanoja. Ymmärsin ja en ymmärtänyt.  Oli pitkäperjantai 21 vuotta sitten. Isä oli hiihtämässä ystäviensä kanssa tunturissa. Hänen matkansa päättyi 58-vuotiaana äkillisesti kesken hiihdon Tappurin kämpän läheisyyteen. Lapista tuli kotiin rinkka ilman kantajaa.  Isä kävi joka kesä, pääsiäisen aikaan …

Kuuluu hiljaa laulu kaukainen Lue lisää »

Lapsuuden maisemat kulkevat mukana

Koululainen kävelee reppu selässään. Pellon poikki, metsän vierestä. Lapsi valitsee kävelytien ja polun väliltä. Polku kiehtoo tällä kertaa enemmän. Kaukana edessä kohoaa luminen Kaihuavaara. Talviaurinko kurkkaa Kivalon takaa. Tuolla näkyy jään peittämä joki ja tuossa loistavat kappelin valot. Kaikesta tästä piirtyy lapsen mieleen sielunmaisema. Päivä toisensa jälkeen koululaiset kulkevat uutterasti kouluun ja takaisin. Arkiaamuina aukeavat …

Lapsuuden maisemat kulkevat mukana Lue lisää »

Isä

Käsien tottuneet liikkeet. Piipun rassaus ja puhdistus. Kopautus tuhka-astiaan, Mixturea piipun koppaan, kevyt tasoitus. Sytytys, imu ja puhallus. Olohuoneessa leijui vaalea savu. Isä poltti piippua. Isä oli kirjallisuuden suuri ystävä. Älykkö. Lapin samoaja.Hän puolusti työssään ihmisiä, joita oli kohdeltu väärin, kunnioitti vanhoja ja myötäeli sairaita tai surevia. Lakimies. Isän sana oli kotonakin laki. Kun isä …

Isä Lue lisää »

Tarinahetki

Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …

Tarinahetki Lue lisää »

Ovat eläneet lähellä tätä maata

Rakas vanhaihminen kaipaa kotiin. Puheesta on vaikea saada selvää. Erotan, että puhuu joesta, joka pitää ylittää. Hoivakodin huone ei ole yhtäkkiä tuttu. Hän kaipaa sinne, missä kuuluivat arjen tutut äänet. Räsymattojen pirttiin. Sanon, että hänellä on ollut elämässä monta kotia. Luettelen niistä osan. Hän kuuntelee ja sanoo– Ihmeteltävän monta kotia. Mitä, jos minulta menee muisti? …

Ovat eläneet lähellä tätä maata Lue lisää »

Sammalpeitossa tähtien puro

Oletko joskus kieltänyt surua tulemasta luoksesi? Koska ei sille ole tilaa, ei aikaa, ei voimavaroja. Ja pakenet nauruun, keveyteen tai vain ”kyllä minä pärjään ja jaksan” – koska on pakko. Ilo on valoisampaa, tarttuu kädestä ja juoksee metsän polkuja loikka-askelin. Lopulta edessä on suo ja rämpöaskelet. Et voi paeta enää.Suru laittaa kohdattavaksi aiemmatkin surut, vaikka …

Sammalpeitossa tähtien puro Lue lisää »

Päivälepo

Tänä aamuna kaikki oli vaaleaa. En saa sanoja järjestykseen. Sanoja ei ole.Kissa makaa aurinkopaikassaan, valo leikkii verhon läpi. Istun ja katson joelle. Jäälautat lipuvat tummassa vedessä. Ei tapahdu suuria. Ja juuri tänä aamuna tapahtui suuria. Se suuri on tuo vaalea ulkona. Se on valo ruusussa, jonka sain siksi, kun olen äiti. Ihmeellistä, jos voisi kuulla …

Päivälepo Lue lisää »

Ne päivät tulevat vielä

”Jokainen päivä piirtää meistä muistokirjoitusta.” Tämä on sinulle, jonka elämään on astunut suru. Kerran tai monesti. Äskettäin tai jo kauan sitten. Tuo ensimmäinen lause on kummisetäni runosta.Annetaan hyvyyden ja lempeyden, niiden mitkä meissä kaikissa ovat, kulkea vahvasti ja näkyvästi mukanamme tänäänkin. Elämämme muistokirjoitukseen jäävät silloin valoisat sanat. Kun on suru, ei jaksa kovia sanoja. Tämän …

Ne päivät tulevat vielä Lue lisää »