Rakas vanhaihminen kaipaa kotiin. Puheesta on vaikea saada selvää. Erotan, että puhuu joesta, joka pitää ylittää. Hoivakodin huone ei ole yhtäkkiä tuttu. Hän kaipaa sinne, missä kuuluivat arjen tutut äänet. Räsymattojen pirttiin. Sanon, että hänellä on ollut elämässä monta kotia. Luettelen niistä osan. Hän kuuntelee ja sanoo– Ihmeteltävän monta kotia. Mitä, jos minulta menee muisti? …
Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …
Hyppään kesään kuin kukkamereen kulleronkeltainen hame ylläni. Tervetuloa juhannus, valoisa mittumaari. On aika heittää pyyhe harteille ja juosta lasten kanssa kilpaa uimapolkua rantaan, uida pois kaikki pölyt ja mielen seitit. On aika leipoa kakku juhannusprinsessalle, tasan yksitoista vee, jolle Pajakylän joulupukki ehdotti nimeksi Marmelaadidaadi. Mutta Ilona oli heti ihan meidän Ilona. Onko aika kerätä seitsemän …
Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …
Itkemätön itku. Levoton tuuli sinussa.Ahdistus jostain kaukaa tai lähempää kuin näet. Oma, toisen tai molemmat. Hengähdät maisemassa. Et pystykään keskittymään, et hengitä levollisuutta.Et tavoita huolettomuuden ja levon tunnetta, vaikka olisit rauhassa, lähellä metsän puhetta. Onko sinulla huoli tai kaipaus. Onko se elämän kaihoa, sitä, jota kai kannetaan syntymästä hiljaiseen uinahtamiseen saakka? Jos vaadit iloisuutta, keveyttä, …
”Jokainen päivä piirtää meistä muistokirjoitusta.” Tämä on sinulle, jonka elämään on astunut suru. Kerran tai monesti. Äskettäin tai jo kauan sitten. Tuo ensimmäinen lause on kummisetäni runosta.Annetaan hyvyyden ja lempeyden, niiden mitkä meissä kaikissa ovat, kulkea vahvasti ja näkyvästi mukanamme tänäänkin. Elämämme muistokirjoitukseen jäävät silloin valoisat sanat. Kun on suru, ei jaksa kovia sanoja. Tämän …
Niin me ihmiset hyvää tarkoittaen sanomme. Tsemppiä ja silleen. Minäkin. Valitse nyt. Ota se kaikki hyvä ja kaunis ja valoisa. Ota rohkeus ja sinnikkyys. Ole oman elämäsi voittaja. Kuka näkee hänet, joka ei jaksa valita? Kuka näkee uupuneiden katseiden kasvavan määrän, huolijonot ja surun, joka koputtaa olkapäälle ensin niin hellästi, että tulet aukaisseeksi sydämesi oven? …
Eräänä aamuna 5v lapsi– Mie oon keksiny runoa. Alotin jo illalla. ”Oli pieni tyttö, rakas lapsi.” – Tännään keksin runolle lopun ”Sillä tytöllä oli kaksi isosiskoa ja kaksi isoveljeä…” -Se ei ollu noin lyhyt, keksin enemmän ”Niillä oli uusi vuosi.Ne söi piparia, kakkua, sipsejä – ja vielä karkkejakin. (Naurua.)Ja oli limsaakin.” – Mie vielä mietin. …
– Kaikki surulliset tekevät itsemurhan, sanoo nuori. Oli kuullut sen jostain. Reppu selässä astelee pieni koululainen. Pellon poikki, metsän vierestä. Kävin vastassa ekaluokkalaista, kun pakkanen koputteli -33 ja tuntui kuin -39. Ettei yksin tarvinnut kylmässä kulkea. Lapsi sai valita kävelytien ja polun väliltä. Siispä taaperrettiin. Uutterasti päivä toisensa jälkeen Suomen koululaiset Raahessa, Kotkassa, Helsingissä, Tampereella, …
Oletko joskus havahtunut, että sinulla on mennyt vähän hukkaan se, mikä tuo elämään tarkoituksen?Se, mitä todella arvostat? Onnellista, jos elämässäsi ovat läsnä ne, mitkä ovat tärkeää. Teetkö sitä, mitä teet, siksi, että pidät siitä?Vai teetkö, koska muutkin tekevät tai väittävät tekevänsä? Kun ihminen kokee innottomuutta ja tyhjyyttä, hän yrittää täyttää tyhjyyttä materialla, fyysisellä nautinnolla tai …