Kun käännyn katsomaannäen äitiniäitini äidinnäen mummoni äidinja hänen äitinsäja hänen… Jokainen heistäkantanut uuden elämän. olen saanut syntyäsaanut elämänolen osa ketjua Kun käännyn katsomaannäen rakkaudenkuorman, surun, työn altaelämän rytmissä Näen valvotut yöt,kädet peittelemässä nukkumaanhyvää yötä, nuku hyvinnäen aamunlintu pyrähtää ikkunalaudalleja lentää pois näen katseita, jotka kannustavat,muistuttavat elämän ohikiitävyydestäja ettärakastamisen aika on nyt
Tuttu polku, pieni metsä. Kohina kuuluu jo kauas. Mehtäputous on vapaa! Ensin lähes huomaamatta hiipien ja sitten aivan rytinällä ilo hyppää puseroon. Kuin putous. Totta se on, vesi virtaa! Virtanen on päässyt talven kuormasta jään ja lumen alta ja juoksee kivien yli, kuplii ja kantaa aurinkoa mukanaan. Ilahdun uusista luontopaikoista. Ne virkistävät ja hoitavat. Sydän …
Koululainen kävelee reppu selässään. Pellon poikki, metsän vierestä. Lapsi valitsee kävelytien ja polun väliltä. Polku kiehtoo tällä kertaa enemmän. Kaukana edessä kohoaa luminen Kaihuavaara. Talviaurinko kurkkaa Kivalon takaa. Tuolla näkyy jään peittämä joki ja tuossa loistavat kappelin valot. Kaikesta tästä piirtyy lapsen mieleen sielunmaisema. Päivä toisensa jälkeen koululaiset kulkevat uutterasti kouluun ja takaisin. Arkiaamuina aukeavat …
Ei kuulunut mitään, ei niin mitään. Pöllö lensi äänettömästi. Vuoden viimeisenä päivänä helmipöllö oli eksynyt kanojen ulkohäkkiin. Ovi oli jäänyt auki. Se ei osannut ulos ja antoi auttaa itseään. Puolisoni nosti linnun niin, että se pääsi lentämään vapauteen. Seisoin pihalla ja pieni pöllö lensi aivan vierestäni. Vaikka olin tiennyt että pöllöt ovat hiljaisia lentäjiä, tuntui …
Ajatus jouluruuhkaisita kaupoista ei houkuttele. Asun pienellä kylällä ja viihdyn mieluummin sen mehtäpoluilla. Silti yksi muisto vuosien takaa saa minut hymyilemään. Keskellä Rovaniemen joulukatuja kohtasin sydämellisyyttä, joka jäi mieleen: Tein jouluostoksia. Etsin jotain tuttua, maanläheistä. Löysin muutaman lahjan ja istahdin reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Odottelin samalla kylällä asuvaa ystävääni. Hän on töissä kirjastossa, olin tullut …
Kuopus (2v4kk) oivalsi, että olen äidin lisäksi Anna.Hän käyttää nimeäni nyt melkein joka lauseessa.– Laitakko Anna mulle maitoa? Anna, mitä sinä teet? Tule Anna tähän minun vieleen, katotaan kiljaa. Tuntuu hupaisalta. Olen tottunut, että olen äiti tässä pottukattilan, kauppakassien ja pyykkitelineiden maailmassa. Raparonttosten, vilttihetkien ja ruutuaikakeskustelujen vaihtelevassa maastossa.Kun kodissa on monen ikäisiä, se on Elämää …
Rakas vanhaihminen kaipaa kotiin. Puheesta on vaikea saada selvää. Erotan, että puhuu joesta, joka pitää ylittää. Hoivakodin huone ei ole yhtäkkiä tuttu. Hän kaipaa sinne, missä kuuluivat arjen tutut äänet. Räsymattojen pirttiin. Sanon, että hänellä on ollut elämässä monta kotia. Luettelen niistä osan. Hän kuuntelee ja sanoo– Ihmeteltävän monta kotia. Mitä, jos minulta menee muisti? …
Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …
Hyppään kesään kuin kukkamereen kulleronkeltainen hame ylläni. Tervetuloa juhannus, valoisa mittumaari. On aika heittää pyyhe harteille ja juosta lasten kanssa kilpaa uimapolkua rantaan, uida pois kaikki pölyt ja mielen seitit. On aika leipoa kakku juhannusprinsessalle, tasan yksitoista vee, jolle Pajakylän joulupukki ehdotti nimeksi Marmelaadidaadi. Mutta Ilona oli heti ihan meidän Ilona. Onko aika kerätä seitsemän …
Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …