Jos et ole jaksanut tai ehtinyt tehdä tiliä itsellesi siitä, miten vuosi meni, niin ei tarvitse. Istaha,anna ajatusten tulla ja mennä.Juuri nyt ei tarvitse päättää, luvata tai tavoitella. Uusi vuosi on joka tapauksessa alkanut.Ja joka aamu meillä on uusi päivä edessä. Se jättää meihin jäljen, ja me jätämme siihen. Voin kiittää koko vuodesta,ja voin olla …
Minulla on viisi pikkuveljeä. Muistan eräästä lapsuuden joulusta surulliset pikkutontut. Viisi poikaa seisoi rivissä, tonttulakit päässä ja risut käsissään. Pojat olivat olleet ylimääräisen touhukkaina joulunalusjännityksessään. Isommat sisarukset varoittelivat, että jos eivät olisi kunnolla, pukki toisi risuja. Kuka sen sitten keksikin, mutta joulupukki tuli sinä vuonna laihan säkin kanssa. Säkistä löytyivät nimilapuilla varustetut risut. Mikä pettymys. …
Kävin kuopuksen kanssa kirjastoautossa kyläkaupan pihassa. Vaihdoin kuljettajan kanssa muutaman sanan kirjoittamisesta. Jo puolesta virkkeestä huomasin, että hän ymmärtää satujen tekemistä. Tuli kotoinen olo. Kun joku ymmärtää sinua, tulet nähdyksi. Lapsesta huomaa helposti, miten vapauttavaa on, kun aikuinen kuulee ja näkee oikeasti, mitä hän tarkoittaa. Se tuo rauhallisen mielen. Sama meillä aikuisilla. Pikku Kakkonen tilasi …
Lapsena ymmärsin sodasta vain, että se on jotain tosi pahaa. Sota oli tehnyt papasta yksikätisen ja sokean. Muistan, miten hän kulki kotonaan käsi edellä tunnustellen ovia ja seiniä Kesä. Nukuin mummolan sohvalla. Heräsin pianonsoittoon. Pappa soitti pianoa korvakuulolta ja lauloi aamuvirttä. Terve käsi soitti melodiaa, tynkä rytmitti sitä. Jossain vaiheessa kaikui Porilaisten marssi. ”Poijjat kansan …
Syksyn viimeinen kissankello eilen kuulinmiten se helähti vielä kerran siinä soi elämä, luopuminenja kiitos yhdessä pienessä helähdyksessä
Kun käännyn katsomaannäen äitiniäitini äidinnäen mummoni äidinja hänen äitinsäja hänen… Jokainen heistäkantanut uuden elämän. olen saanut syntyäsaanut elämänolen osa ketjua Kun käännyn katsomaannäen rakkaudenkuorman, surun, työn altaelämän rytmissä Näen valvotut yöt,kädet peittelemässä nukkumaanhyvää yötä, nuku hyvinnäen aamunlintu pyrähtää ikkunalaudalleja lentää pois näen katseita, jotka kannustavat,muistuttavat elämän ohikiitävyydestäja ettärakastamisen aika on nyt
Tuttu polku, pieni metsä. Kohina kuuluu jo kauas. Mehtäputous on vapaa! Ensin lähes huomaamatta hiipien ja sitten aivan rytinällä ilo hyppää puseroon. Kuin putous. Totta se on, vesi virtaa! Virtanen on päässyt talven kuormasta jään ja lumen alta ja juoksee kivien yli, kuplii ja kantaa aurinkoa mukanaan. Ilahdun uusista luontopaikoista. Ne virkistävät ja hoitavat. Sydän …
Koululainen kävelee reppu selässään. Pellon poikki, metsän vierestä. Lapsi valitsee kävelytien ja polun väliltä. Polku kiehtoo tällä kertaa enemmän. Kaukana edessä kohoaa luminen Kaihuavaara. Talviaurinko kurkkaa Kivalon takaa. Tuolla näkyy jään peittämä joki ja tuossa loistavat kappelin valot. Kaikesta tästä piirtyy lapsen mieleen sielunmaisema. Päivä toisensa jälkeen koululaiset kulkevat uutterasti kouluun ja takaisin. Arkiaamuina aukeavat …
Ei kuulunut mitään, ei niin mitään. Pöllö lensi äänettömästi. Vuoden viimeisenä päivänä helmipöllö oli eksynyt kanojen ulkohäkkiin. Ovi oli jäänyt auki. Se ei osannut ulos ja antoi auttaa itseään. Puolisoni nosti linnun niin, että se pääsi lentämään vapauteen. Seisoin pihalla ja pieni pöllö lensi aivan vierestäni. Vaikka olin tiennyt että pöllöt ovat hiljaisia lentäjiä, tuntui …
Ajatus jouluruuhkaisita kaupoista ei houkuttele. Asun pienellä kylällä ja viihdyn mieluummin sen mehtäpoluilla. Silti yksi muisto vuosien takaa saa minut hymyilemään. Keskellä Rovaniemen joulukatuja kohtasin sydämellisyyttä, joka jäi mieleen: Tein jouluostoksia. Etsin jotain tuttua, maanläheistä. Löysin muutaman lahjan ja istahdin reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Odottelin samalla kylällä asuvaa ystävääni. Hän on töissä kirjastossa, olin tullut …