levollisuudesta

Kiitollinen jo yhdestä päivästä

Jos et ole jaksanut tai ehtinyt tehdä tiliä itsellesi siitä, miten vuosi meni, niin ei tarvitse. Istaha,anna ajatusten tulla ja mennä.Juuri nyt ei tarvitse päättää, luvata tai tavoitella. Uusi vuosi on joka tapauksessa alkanut.Ja joka aamu meillä on uusi päivä edessä. Se jättää meihin jäljen, ja me jätämme siihen. Voin kiittää koko vuodesta,ja voin olla …

Kiitollinen jo yhdestä päivästä Lue lisää »

Tarvitaanko tarinoita

– Äiti, voiko joskus olla miljoona kuuntelua?– En tiiä, se olisi jo aika paljon. ”Lintu käpertyy nukkumaankeltakukkien hyräilyyn. Hengittää rauhallisesti siivet supussa.” Unilinnusta se alkoi, valoisien tarinoiden kirjoittaminen lapsille.Mutta Unilintu nukahti pitemmäksi aikaa, kun tulivatkin Ylelle tekemäni tarinat. Tuli Rauhoittavia tarinoita tuntureilta -sarjan aika. Aami ja Kajo. Tarinasarjaa on kuunneltu yhteensä yli 800 000 kertaa. …

Tarvitaanko tarinoita Lue lisää »

Nämä maisemat ovat työhuoneitani

Joen hehku pysäytti. Onneksi kuljin rannalle.Ja silti yksi pieni kukka jokivarressa voi tarjota saman sykähdyksen sydämeen tai jopa enemmän.Sitä voi sanoa yllätykseksi, jonka elämä salaisuuksineen kätkee sisäänsä.Ja meihin, joissa pienet ja suuret näkymät soljuvat tai ritisevät lomittain. Ilta. Sateen jälkeen laskeva aurinko, hiljainen tuuli. Yhtä hiljainen vesi, taivas ja tummat puut.Laituri, jolla seisoin. Tai no …

Nämä maisemat ovat työhuoneitani Lue lisää »

Kukka runon sukua

Vilukko heijasti valoa ja oli kasvattanut juurensa maan sisään, kohti kirkasta Jääräjoen vettä. Nuorgamissa löytyi virran varrelta tämä pieni, valkoinen kukka. Kävimme tänä kesänä mieheni kanssa meiltä vielä pohjoisempana. Virtojen varsilla. Ajoimme hiekkatietä.– Käännytään kohta takaisin, mieheni sanoi.Toivoin, että ajaisipa vielä vähän eteenpäin. En sanonut toivetta ääneen. Tapahtui kuin Myrskyluodon Maijassa: ”Puhe turhaa on ja …

Kukka runon sukua Lue lisää »

Juhannussoljutelma

Hyppään kesään kuin kukkamereen kulleronkeltainen hame ylläni. Tervetuloa juhannus, valoisa mittumaari. On aika heittää pyyhe harteille ja juosta lasten kanssa kilpaa uimapolkua rantaan, uida pois kaikki pölyt ja mielen seitit. On aika leipoa kakku juhannusprinsessalle, tasan yksitoista vee, jolle Pajakylän joulupukki ehdotti nimeksi Marmelaadidaadi. Mutta Ilona oli heti ihan meidän Ilona. Onko aika kerätä seitsemän …

Juhannussoljutelma Lue lisää »

Sammalpeitossa tähtien puro

Oletko joskus kieltänyt surua tulemasta luoksesi? Koska ei sille ole tilaa, ei aikaa, ei voimavaroja. Ja pakenet nauruun, keveyteen tai vain ”kyllä minä pärjään ja jaksan” – koska on pakko. Ilo on valoisampaa, tarttuu kädestä ja juoksee metsän polkuja loikka-askelin. Lopulta edessä on suo ja rämpöaskelet. Et voi paeta enää.Suru laittaa kohdattavaksi aiemmatkin surut, vaikka …

Sammalpeitossa tähtien puro Lue lisää »

Annan pilven ja auringon olla

Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …

Annan pilven ja auringon olla Lue lisää »

Kevätkaiho tai joku

Itkemätön itku. Levoton tuuli sinussa.Ahdistus jostain kaukaa tai lähempää kuin näet. Oma, toisen tai molemmat. Hengähdät maisemassa. Et pystykään keskittymään, et hengitä levollisuutta.Et tavoita huolettomuuden ja levon tunnetta, vaikka olisit rauhassa, lähellä metsän puhetta. Onko sinulla huoli tai kaipaus. Onko se elämän kaihoa, sitä, jota kai kannetaan syntymästä hiljaiseen uinahtamiseen saakka? Jos vaadit iloisuutta, keveyttä, …

Kevätkaiho tai joku Lue lisää »

Oli pieni tyttö…

Eräänä aamuna 5v lapsi– Mie oon keksiny runoa. Alotin jo illalla. ”Oli pieni tyttö, rakas lapsi.” – Tännään keksin runolle lopun ”Sillä tytöllä oli kaksi isosiskoa ja kaksi isoveljeä…” -Se ei ollu noin lyhyt, keksin enemmän ”Niillä oli uusi vuosi.Ne söi piparia, kakkua, sipsejä – ja vielä karkkejakin. (Naurua.)Ja oli limsaakin.” – Mie vielä mietin. …

Oli pieni tyttö… Lue lisää »

Ajatuksia lapsen koulutiellä

– Kaikki surulliset tekevät itsemurhan, sanoo nuori. Oli kuullut sen jostain. Reppu selässä astelee pieni koululainen. Pellon poikki, metsän vierestä. Kävin vastassa ekaluokkalaista, kun pakkanen koputteli -33 ja tuntui kuin -39. Ettei yksin tarvinnut kylmässä kulkea. Lapsi sai valita kävelytien ja polun väliltä. Siispä taaperrettiin. Uutterasti päivä toisensa jälkeen Suomen koululaiset Raahessa, Kotkassa, Helsingissä, Tampereella, …

Ajatuksia lapsen koulutiellä Lue lisää »