Lapsi katsoi minua pitkään kyläkirjastossa– Kuka sie olet?– Mie oon Anna.– Mie oon neljä. Odotin, että lapsi sanoisi nimensä. Sen sijaan hän sanoi ikänsä. Tällaiset lasten poikkeamat ns. totutuista kaavoista piristävät. Me aikuiset uraudumme helposti. Lapsi juoksi kirjaston toiseen huoneeseen ja kuulin, miten hän kertoi isälleen: – Siellä on se satuteltan satutäti. Pian lapsi seisoi …
Helpompi on sanoa,mitä hänen pitäisi ajatella tai tehdä,tuntea tai sanoa,kuin nähdä hänen kulkemansa matka. Hymystä ei näe reittejä, joita on tultu tähän päivään. Mutta joskus silmät peilaavat. Katseen arka häivähdys voi olla pitkä tarina varjoista veden kalvolla, kuljetun eilisen kivikoista. Ehkä siksi nopean tietämisen sijaan voisimme etsiä levähdyspaikan, viritellä sen hiilloksen uuteen hehkuun ja pysähtyä …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelkäämisestä toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat lempeät tuulet. Ja nekin päivät, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa ihan hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi pois, pois.Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on …
– Jos minulla olisi tyynyn vieressä puukko, voisin puolustaa, jos joku tulee. Jos olen ainoa, joka on elossa, minun on pakko,ajattelin pienenä koululaisena. Pelkäsin, että jos joku tulee. Ei kukaan tullut. Eikä minulla koskaan oikeasti ollut puukkoa tyynyn vieressä. Muistaakseni. Jotain traumatisoivaa oli tapahtunut aiemmin. Vasta aikuisuuden kynnyksellä muistin tietyistä tapahtumista välähdyksiä. Humalaisten miesten vailla …
Kes kit ty mi nen. Aamu. Lapsi istuu sohvalla ja katsoo sormiaan. Mie katson lasta ja palaan johonkin, mikä on jo mennyt. Kellon askeläänet kuuluvat keittiön seinältä. Lintu laulaa lasin takana. Se laulaa. Kesä tulvii valoa. Katson lasta. Lapsen hiukset ovat valoa, silmät. Koko tämä keskittymisen hetki on valoisa ja kuljettaa minut lämpimästi omaan lapsuuteeni: Mummo kuorii …
”Olin pari päivää sijaisena päiväkodissa. Toisena päivänä oli kahdeksantoista (18!) 3-4-vuotiasta lasta hoidossa ja meitä oli vain kaksi työntekijää suurimman osan päivästä.”Ystävän viesti. Siinä on laitettu tossua toisen eteen, että kaikki lapset ovat saaneet hoidon. Tiedän, että ystäväni on tehnyt parhaansa. Hän on ihana lastenhoitaja, hyvä sijainen. Paras ja luovinkaan hoitaja ei yllä mahdottomuuksiin. En …
Pakenetko?Töihin, kiireeseen tai ehkä hiljaisuuden suorittamiseen. Pakenetko someen, videoklippeihin, yksityiskohtiin tai analysointiin. Pakenetko menestymistä, iloa, joka yllättää, heikkoa itsetuntoa, hylkäämistä? Totuutta, muutosta ja sitä, mikä ei muutu? Pakenetko olemaan samaa mieltä. Pakenetko naurua, juhlaa ja kaikkea, mikä tuntuu jonkin aikaa liian sekavalta tai epämääräiseltä? Tai katoavaisuutta – surua, joka sinussa kuiskii. Jos surua pakenet, pakenet elämää. Juokset.Risut raapivat kasvojasi. Jalat uppoavat märkään …
Kun omassa elämänhistoriassa tapahtuu jotain suurta, aika jakautuu ennen ja jälkeen. Esimerkiksi silloin, kun hän vielä oli täällä. Ja miten erilaista kaikki on, kun hän ei enää ole.Tai aika ennen kuin kohtasimme. Tai sen jälkeen kun saimme lapsen. Ja niin edelleen. Sama on yhteiskunnassa, siinä omassa miniympäristössä kuin myös laajemmin, lopulta koko maailmassa. Isompien kuvioiden hahmottaminen vie kauemman …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelosta toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat tuulet, ne lempeät. Ja nekin, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa yhtä hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi. Pois, pois. Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on melkein enemmän …
Mikä on sinun ammatillisuuttasi? Mikä minun?Pitkä työura kotiäitinä, arjenharmaa, lämmin villatakki harteilla. Kuljeksiva kirjoittaja, joka puhuu metsää, puuta ja heinää. Laittaa palan sydäntään kaikkeen siihen luovaan, mitä tekee. Satutaiteilija. Työkseen tunteellinen ammattiajattelija. Eksyksissä kaikesta, mikä on uraoleellista, mainetärkeää, menestyskeskeistä. Lasten keskellä. Aitiopaikalla kuulemassa elämän syvimpiä ääniä: olet-rakas-äitiä, lapsen unihengitystä, ensiaskeleen riemua ja vihervarpusen talvivihellystä kotikoivikossa. Täällä pohjoisessakin on osaavia …