Joen hehku pysäytti. Onneksi kuljin rannalle.
Ja silti yksi pieni kukka jokivarressa voi tarjota saman sykähdyksen sydämeen tai jopa enemmän.
Sitä voi sanoa yllätykseksi, jonka elämä salaisuuksineen kätkee sisäänsä.
Ja meihin, joissa pienet ja suuret näkymät soljuvat tai ritisevät lomittain.

Ilta. Sateen jälkeen laskeva aurinko, hiljainen tuuli. Yhtä hiljainen vesi, taivas ja tummat puut.
Laituri, jolla seisoin. Tai no lopulta makasin, kun oli parempi keskittyä näkemäänsä niin. Lähellä vettä.

En yritä kuvailla. Ehkä aavistuksen verran voin siirtää johonkin tarinaan tunnelmaa ja tunteita, jotka maisema herätti. Maisema, jossa olin ja joka oli minussa levollisesti.

Ehkä ne sanat joskus ovat jossain.

Auringontulet taivaalla ja vedessä. Nämä näkymät ovat työhuoneitani. Näiltä vaaroilta ja varsilta mie poimin sanoja. Poluilta, joskus tuntureilta. Metsästä. Niityltä. Ja elämästä, joka luonani virtaa, lähenee ja loittoaa omalla rytmillään.

Mikä on sinun maisemasi.. en laita kysymysmerkkiä, voit kysyä itseltäsi. Mutta halutessasi vastaa. Se ilahduttaa.

Hyvyyttä päiviisi!

#soljutelma
#TarinoitaLevollisuudesta
#maisemaMeissä