Kivi tuntui painavalta kädessäni. Geoparkin esittelijä kysyi, miltä tuntuu pitää kädessä kiveä, joka on vanhempi kuin maapallo. Seisoin jalat tukevasti maapallolla ja katsoin mustaa kiveä. Yritin ymmärtää aikaa, miljoonia vuosia, miljardeja. Aikakäsitykseni hukkui kosmiseen sumuun. En ymmärtänyt. Mutta tunsin kiven painon. Kävin kesäisenä viikonloppuna isovanhempieni lapsuusmaisemissa, äitini suvun juurilla. Pyhävuoren laella seisoessani eteeni avautui Lappajärvi. …
Kolumni Uusi Rovaniemi lehdessä Kesäinen ilta. Pyöränrengas rahisee maantien laidan soralla. Kestokassissa pesuvati poukkaa pyörää vasten. Jalat ovat keveät ja mieli rento yrttisen jalkakylvyn jälkeen.Olen palaamassa Pekkalan kylältä villiyrtti-illasta. Kesäluonto pursuaa syötävää. Yrtti-illassa saimme siitä maistiaisia ja olimme yhdessä vuosien takaisen tiedon äärellä. Hiljainen tieto kertyy kokemuksista. Joskus se siirtyy ihmiseltä toiselle taitona, joka on …
Hän on tässä, kysyy kuulumisia.Hän on menneessä, sanoo huutaneensa lapsia luokseen, mutta kukaan ei kuullut. Kertoo tarkalleen, ketä on käynyt ja keitä on tulossa.Ja miettii, missä rakas Pentti-puoliso, kun ei ole nähnyt pitkään aikaan. – Ehkä minä en vain halua muistaa, että hän on kuollut. Kertoo, mitä tarkoittaa väkitukko. Ikävöi lapsuusmaisemiin, Lappajärven aaltoja.Sulkee silmänsä ja …
Olimme ajaneet 70 kilometriä puhumatta mitään. Totesin verkalleen– Sataa. Tuulilasin pyyhkimet viuhuivat. – Sataa joo. Ropisee, puolisoni vastasi. Hymyilytti. Olimme kuin kaksi vanhaa varista Lauri Pohjanpään runossa. Siinäkin sataa. Lintukaverukset istuvat aidalla ja puhuvat harvoja sanoja. Hiljaisuus ja luonto vain ovat. Olimme palaamassa veljentytön häistä. Juhla oli herkkä ja aurinkoa täynnä. Nuoret olivat kutsuneet häihin …
Katson kasvoja, joissa on iän tuoma rypytys ja silmiä, joissa pilkahtaa ilo. ”Mihinpä sitä kotoa lähtisi?” hän sanoo. Kulunut talvi oli minulle kylien aikaa. Teimme ystäväni kanssa Mitä ne kylillä puhuvat -podcastjaksoja Rovaniemen kylistä, Yläkemijoen alueelta. Puhutteli se kiintymys, mikä haastateltavilla oli kertoessaan omasta kylästä. ”Tänne oli hyvä palata. Tulin takaisin kotiin.””Täällä on koti. Olen saanut elää onnellista elämää.””En …
Helmikuun aamu ja iloinen puheen pulputus. Jono koululaisia kävelee kyläkoululta kohti jääkiekkokaukaloa. Jokainen kantaa isoa kassia ja jääkiekkomailaa. Kohta alkavat pelit. On se hyvä, että meillä on täällä oma koulu ja siellä liikuntaa. Muistan, kun koululaisena raahasin omia kaunokkejani kouluun. Luistinpussi paukutti pyöränrengasta vasten. Ja mikä vauhdin ja vapauden tunne jäällä liitämiseen liittyi! Parhainta tukea lasten luistelulle …
Alakoulua käyvä poika ei halunnut kirjoittaa jouluista tarinaa. Se oli tarkoitus tehdä parityönä. Opettaja ihmetteli. Hän suostutteli poikaa ja laittoi lopulta kotiin Wilma-viestin pienen moitteen kera. Kun kysyin lapselta, miksi hän ei tehnyt yhteistyötä, hän vain sanoi – Ei jaksa. Ei kiinnosta.Ja painoi päänsä. Se oli korona-aikaa. Koulun piha oli jaettu välituntien ajaksi alueisiin, jokaiselle luokalle …
Vaikka tärkeintä ei ole se, mitä toinen sanoo vaan se, mitä hän on, jaan mieleeni painuneita lauseita, joita lasteni isä, rakas Matti, on matkan varrella sanonut. ”Leppää sie välillä.” Maailman kaunein lause, jonka olen väsyneenä kuullut. Lapsi sairasti ja olin valvonut vauvan kanssa pitkään. Yön hämärässä mies tarttui vaunujen työntöaisaan ja alkoi hyssyttää pientä. ”Anteeksi, …
Hän laskeutui tunturipolkua reppu selässään. Olimme siskontytön kanssa vasta reitin alussa. Nainen tuli kohdallemme, tervehti ja pysähtyi. Vaihdoimme retkeilyssä tutut kommentit aiotusta matkasta ja säästä. Tuli puheeksi, että olen kirjoittaja ja pohjoisessa tarinanhakumatkalla. Nainen sanoi yllättävän ja pysäyttävän kommentin. Ilman katkeruutta, mutta surumielisenä hän totesi, ettei hänen elämällään ole mitään merkitystä. Hämmennyin. Katsoin naista ja …
Kuin seisoisi maantien laidassa ja yrittäisi pitää kiinni jostain. Mutta ne kiitävät ohi, punaiset autot, hopeanharmaat, mustat, vihreät ja ihmiset, hymyt, totiset suut. Kaikki. Ohi ne menevät ajatukset, aikomukset, ilo. Ohiko menen minäkin – hei seis, mihin matka. Sinne meni sekin, lumi vain pöllyää. Sinne meni kaikki.Minäkin, vaikka olen tässä. Vuosi vaihtunut. Uusi kalenteri laitettu …