Minulla ja ystävälläni Annalla oli nuorena unelma yhteisestä lasten kirjasta. Sovimme, että mie kirjoitan ja Anna kuvittaa. Anna muutti pohjoiseen, pohjoisemmaksi kuin mie, opiskelemaan eräoppaaksi ja jäi lopulta asumaan tuntureiden maahan. Hän eli vaatimattomasti ja vaelsi tuntureilla niin usein kuin voi. Anna kulki rauhallisesti pohjoisessa luonnossa, näki, kuuli, haistoi ja tunsi sen syvästi. Hän näki …
Keväinen ilta. Valo lepää maisemassa, eikä uni vielä tule. Alhaalta rannasta nousee usvaa. Jokea ei erota. Näkyy vain vaalea sumu. Avaan ikkunan. Raikas ilma virtaa sisälle. Usva leviää joelta koivikkoon. Se hipaisee hellästi valkorunkoisia puita, jotka odottavat pienten lehtien syntymää. On kuin unessa. Värit maisemassa ovat pehmennettyjä, taivas vaaleanpunainen ja utuinen. Hetki on pysähtynyt, minä …
Aamut ovat alkuja. Aamuilla on merkitystä. Millainen näkymä ikkunoiden edestä vedettävien verhojen takaa avautuu? Siitä maisemasta alkaa päivä. Aamulla ja mielenmaisemalla on merkitystä. Aluilla. Mie hoivaan kipeää lastani, kuuntelen nuhaista unihengitystä. Ja muistelen aamussani eilistä ajatushautomoa. Kulttuuri, taide, käsityö, kulttuuriperintö. Ihmiset. Lämpö. Kohtaaminen. Innostuminen. Mieki sain olla sellaisena kuin olen. Rauhoittavilla tarinoilla tuntureilta oli illassa …
– Kerro minulle kesästä Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt.Laineiden laulu ja linnun. Uimaava vesija kalan hopeakylki.Hyttyset ja hämähäkit,hiekkaa saappaissa. – Mutta kerro minulle kesästä Tiedäthän jo.Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa. Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet,heinän hento kosketus. Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa.Kuulet yöperhosen lennon ja …
”Meillä, joille olet tärkeä, on lähtösi jälkeen suru. Mutta kaiken, mitä muistamme sinusta, saamme lohduksi.Valoisat ja iloiset muistot. Kun meän pieni ihme syntyy ja vähän varttuu, käyn hänen kanssaan tunturissa. Pidän lähelläni ja muistan sinua, tuntureiden Anna. Olet opettanut minulle paljon. Etkä vähiten siitä, mitä tarkoittaa rauha sydämessä.” Tämä oli osa viimeisestä viestistä, jonka kirjoitin …
Olen syvemmin ja syvemmin löytänyt uudestaan sen onnen, mikä on, kun luonto tulee luo. V ä l ä h d y s lapsuudesta: Uusia polkuja. Juoksen mehtässä onnellisena.Polkujen myötä metsä, tutummin mehtä, aukenee minulle lisää. Juoksen, hypin mättäiden yli. Pysähdyn. Mieli avartuu ja olen vain onnellinen. Oli aika, jolloin tuo luonnon tuoma vapaasti virtaava tunne …
Metsät täynnä mustikkaa. Miten paljon helpompaa olisi, jos niitä mustikoita ei nyt vaan olisi siellä mehtässä ja joka paikassa. Somessakin mokomat kasvavat! Jos tietää, että mustikoita tai mitä tahansa marjoja on, iskee levottomuus. Kun haluaisi poimia pois ne sieltä. Roppia ämpäriin. Sitä sitten koittaa luovia, että tuossa ja tuossa välissä ehkä kipaistaan, haetaan vitamiinit talteen …
Ei anneta periksi.Nämä sanat ovat pappani perintö, sellaiseksi ne olen ottanut. Ne ovat samalla mummoni perintö. Yhdessä he kulkivat tien, joka ei ollut kaikilta osin helppo. Silti mummolassa käydessä siellä kohtasi myös leikkisyyttä, naurua ja iloa. Siellä kohtasi sydämestä lähtevää välittämistä ja rauhaa. Lintulaudan linnut ja Pokelan peltojen vihreän keinunnan. Pappa lähti puolustamaan isänmaan vapautta …
Ylioppilaskevät. Kotona oli rahat vähissä. Pappa kuoli juuri ennen juhlapäivääni. Mietittiin, jaksetaanko järjestää juhlia. Isä sanoi lopulta lyhyesti – Me juhlimme Annaa. Sain yhden stipendin ennen juhlia, ja sain juhlan.Vieraat onnittelivat ja ottivat osaa suruun. Pöydällä oli ruusujen vieressä kynttilä ja kuva. Olin ollut lukion viimeisen vuoden vapaaoppilaspaikalla. Sitä piti hakea syksyllä lukuvuoden alussa. Vapaaoppilas sai …
– Kukaan ei rakasta minua.Lapsen sanat pysäyttivät. Meinasin ohittaa tilanteen tyyliin– No mutta, pää pystyyn, tottakai mie rakastan ja isä myös, sisarukset ja moni muu. Olisin voinut torjua lauseen, koska se vähän satutti. Olisin voinut syyllistää lasta– Ai ei muka rakasta, mehän pidetään susta huolta, saat ruuan, vaatteet, kodin, silloin ja silloin tehtiin sitä ja …