Rakkaus ei katoa iän myötä. Yksi niistä asioista, joita äitini on opettanut minulle elämällään. Hän avioitui vanhoilla päivillä uudestaan. Ikäihmistenkin rakkauteen kuuluu naurua, hauskoja sattumuksia ja paljon hellyyttä. Elämän tuoma kokemus tuo yhdessäoloon myös sellaista leppoisuutta ja lempeää hyväksyntää, jota nuoremmat ehkä vasta opettelevat. Rakkautta on se, että peittelee toisen päiväunille viltin alle. Tai sitä, …
Isä täyttäisi tänään 80 vuotta. Hän kuoli 58-vuotiaana tunturiin.Isä on vaikuttanut osaltaan siihen, että asun pohjoisessa ja olen kirjoittanut Rauhoittavia tarinoita tuntureilta -äänitarinoita. Isä viitoitti esimerkillään meille lapsillekin tien tunturiin.Hänen elämänsä ei kaikitellen ollut helppo. Hänkään ei aina ollut helppo. Kukapa meistä… Meiän isä kuitenkin, risa ja rakas. Isä vei opiskeluaikoinaan Helsingissä ruokaa köyhälle taiteilijalle. …
– Poimi äidille varvioita.Tasan 15 vuotta sitten näin unen, jonka muistan yhä: Hanna-siskoni sanoi minulle– Poimi äidille varvioita.En oikein ymmärtänyt ja hän sanoi uudestaan– Poimi äidille kimppu varvioita. Kuljin unessa huhtikuisessa metsässä ja mietin, mikä on varvia. Metsä oli koivikko. Aurinko paistoi valkoisiin runkoihin. Kuljin ja kuljin. Oli valoisampaa kuin kevät. Koivikko oli hiljainen, maassa …
– Ollaanko me tutut?– Taijetaan olla sukua. Matilla oli kaihtimien asentaminen kerrostaloon ja oven aukaisi pieni mummo. Viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen Matti tapasi oman äitinsä, kesken arkisen työpäivän. Poika otti äitinsä kainaloon ja äiti keitti ensi kerran pojalleen kahvit. Elämä oli mennyt niin. Ehdimme käydä kylässä ja olla yhteydessä reilun vuoden ajan. Juuri kun kaikki …
Hyppään kesään kuin kukkamereen kulleronkeltainen hame ylläni. Tervetuloa juhannus, valoisa mittumaari. On aika heittää pyyhe harteille ja juosta lasten kanssa kilpaa uimapolkua rantaan, uida pois kaikki pölyt ja mielen seitit. On aika leipoa kakku juhannusprinsessalle, tasan yksitoista vee, jolle Pajakylän joulupukki ehdotti nimeksi Marmelaadidaadi. Mutta Ilona oli heti ihan meidän Ilona. Onko aika kerätä seitsemän …
Oletko joskus kieltänyt surua tulemasta luoksesi? Koska ei sille ole tilaa, ei aikaa, ei voimavaroja. Ja pakenet nauruun, keveyteen tai vain ”kyllä minä pärjään ja jaksan” – koska on pakko. Ilo on valoisampaa, tarttuu kädestä ja juoksee metsän polkuja loikka-askelin. Lopulta edessä on suo ja rämpöaskelet. Et voi paeta enää.Suru laittaa kohdattavaksi aiemmatkin surut, vaikka …
Itkemätön itku. Levoton tuuli sinussa.Ahdistus jostain kaukaa tai lähempää kuin näet. Oma, toisen tai molemmat. Hengähdät maisemassa. Et pystykään keskittymään, et hengitä levollisuutta.Et tavoita huolettomuuden ja levon tunnetta, vaikka olisit rauhassa, lähellä metsän puhetta. Onko sinulla huoli tai kaipaus. Onko se elämän kaihoa, sitä, jota kai kannetaan syntymästä hiljaiseen uinahtamiseen saakka? Jos vaadit iloisuutta, keveyttä, …
– Rekku lähtee Amerikkaan. Kuvittelin Amerikan kaukana olevaksi isoksi nurmikentäksi, jossa eläimet juoksevat vapaina. Ihmettelin, millä koirat pääsevät sinne.– Junalla, joku sisaruksistani kertoi. Rekku oli karannut metsään ja purrut siellä kävelyllä ollutta naapurin mummoa. Piti käydä lääkärissä. Asia sovittiin, isä maksoi lääkärin ja lääkkeet. Rakastin Rekkua, vaikka se oli vähän arvaamaton. Kerran se varasti pyykkinarulta …
Erotessa ajattelee, että näemme vielä. Vaikka oikeastaan kukaan ei tiedä. Joskus hyvästellessä se, että ei tiedä, tulee voimakkaasti mieleen ja sitten sanoo toiselle ne tärkeimmät sanat. Pian sytytämme kynttilöitä heille, joita emme sitten nähneetkään. Tähän ikään mennessä heitä, joita kaipaa, on kertynyt useita. Suruviestit saavuttavat meidät monella tapaa. Lähtö voi tulla äkisti. Isän hiihto katkesi …