Aurinkoterveiset!

Näöntarkastuksessa terveydenhoitaja kysyi aluksi, mitä nimiä lapsi (silloin 3v) eri kuvioista käyttää. Kuvina olivat talo, neliö, ympyrä ja sydän.

Talo oli lapselle mökki, ympyrä oli pallo. Sydän oli sydän. Ja neliö oli aurinko. Aurinko?

Mietin, että mitähän se lapsi nyt. Terveydenhoitajakin tarkisti, kuuliko oikein.

Kyllä, neliö oli aurinko. ☀️

Aina, kun terveydenhoitaja osoitti kuviotaulukosta neliötä, lapsi sanoi aurinko.

Miten tylsä olisin itse ollut, palikka tai neliö olisin sanonut. Lapsi sanoi aurinko, juurikin tuo taivaan valopallo, joka ei nyt ole kovin pilkahdellut.

Jokainen näöntarkastuksessa kuultu aurinko sai minut hymyilemään. Sisälläni aivan hykersi, niin valostuttavaa tuo lapsen aurinko oli.

Sitten alettiin tutkia kuvataulua. Terveydenhoitaja osoitti lehmän kuvaa ja kysyi
– Mistä maito tulee?
– Maitopurkista, tuumasi lapsi.
Se oli selvä se.

Kotona  aloimme välipalalle ja lapsi nosti suolakurkkupurkin pöytään.
– Nyt syyän suolaporkkanoita.

Lasten yllättävät sanat ihastuttavat ja sanoin sen tällä kertaa ääneen
– Voi että mie rakastan noita sun suolaporkkanoita!
– Ei, kun ne on isän.

Tätä mie tarvin. Ei mennä samaa rataa, samaa rataa, samaa rataa. Pienetkin ajatushyppelyt tekevät aivoille ja luovuudelle hyvää.

Että hyviä nyrjähdyksiä kaikille kirjoittajille ja ajattelijoille, ja ihte kelleen uutta luovalle!

Ja hämärään aikaan taivaan valoneliön pilkahduksia. 💛