Äiti, leipää! Ajatusvirrassani kulkevat yhtäkkiä vahvat sävyt. Luokseni tulevat hoiva, huolehtiminen, lempeys, kipu ja riemu. Tässä me olemme, äidin lapset ja Pentin lapset ja lastenlapset. Äiti ja Pentti avioituivat kymmenen vuotta sitten. He ovat yhdysside kahden perheen välillä. Kokoonnuimme vastikään juhlistamaan heidän yhteistä taivaltaan. Tunnen vahvasti elämän, sen arvoituksellisen, käsittämättömän sykkeen. Elän hetkeä, kun äiti …
– Kyllä mie kirjoitan sulle vielä, lupasi Matti seurusteluaikanamme, kun kysyin, vastaako hän kirjeeseeni. Hän sanoi tarvitsevansa romanttisen ympäristön, oman rauhan ja riittävästi aikaa, että tekstiä syntyisi. Romanttinen ympäristö tarkoitti erämaamökkiä tai jotain muuta luonnonkaunista paikkaa. Ennen kirjoitettiin kirjeitä.Ajattelin, että oikea kirje olisi historian jatkumoa ja samalla erityinen rakkaudenosoitus. Kirjeen voisi lukea vuosien päästä uudestaan, …
Lapsi katsoi minua pitkään kyläkirjastossa– Kuka sie olet?– Mie oon Anna.– Mie oon neljä. Odotin, että lapsi sanoisi nimensä. Sen sijaan hän sanoi ikänsä. Tällaiset lasten poikkeamat ns. totutuista kaavoista piristävät. Me aikuiset uraudumme helposti. Lapsi juoksi kirjaston toiseen huoneeseen ja kuulin, miten hän kertoi isälleen: – Siellä on se satuteltan satutäti. Pian lapsi seisoi …
– Tuo tieva tuolla, tuossa kohtaa, missä näkyy polun viimeinen mukka. Poromies neuvoi meille paikan, minne ystävämme tuhkat oli ripoteltu. Emme tunteneet poromiestä eikä hän meitä. Hän vain tuli paikalle samaan aikaan, juuri kun olimme saapuneet autiotuvalle. Liikutti, että yllättäen saimme tällaisen oppaan. – Anna oli ainoa, jolle poromiehet tekivät valmiit polttopuut, muille ei tehty, …
Helpompi on sanoa,mitä hänen pitäisi ajatella tai tehdä,tuntea tai sanoa,kuin nähdä hänen kulkemansa matka. Hymystä ei näe reittejä, joita on tultu tähän päivään. Mutta joskus silmät peilaavat. Katseen arka häivähdys voi olla pitkä tarina varjoista veden kalvolla, kuljetun eilisen kivikoista. Ehkä siksi nopean tietämisen sijaan voisimme etsiä levähdyspaikan, viritellä sen hiilloksen uuteen hehkuun ja pysähtyä …
– Jos minulla olisi tyynyn vieressä puukko, voisin puolustaa, jos joku tulee. Jos olen ainoa, joka on elossa, minun on pakko,ajattelin pienenä koululaisena. Pelkäsin, että jos joku tulee. Ei kukaan tullut. Eikä minulla koskaan oikeasti ollut puukkoa tyynyn vieressä. Muistaakseni. Jotain traumatisoivaa oli tapahtunut aiemmin. Vasta aikuisuuden kynnyksellä muistin tietyistä tapahtumista välähdyksiä. Humalaisten miesten vailla …
Kes kit ty mi nen. Aamu. Lapsi istuu sohvalla ja katsoo sormiaan. Mie katson lasta ja palaan johonkin, mikä on jo mennyt. Kellon askeläänet kuuluvat keittiön seinältä. Lintu laulaa lasin takana. Se laulaa. Kesä tulvii valoa. Katson lasta. Lapsen hiukset ovat valoa, silmät. Koko tämä keskittymisen hetki on valoisa ja kuljettaa minut lämpimästi omaan lapsuuteeni: Mummo kuorii …
”Olin pari päivää sijaisena päiväkodissa. Toisena päivänä oli kahdeksantoista (18!) 3-4-vuotiasta lasta hoidossa ja meitä oli vain kaksi työntekijää suurimman osan päivästä.”Ystävän viesti. Siinä on laitettu tossua toisen eteen, että kaikki lapset ovat saaneet hoidon. Tiedän, että ystäväni on tehnyt parhaansa. Hän on ihana lastenhoitaja, hyvä sijainen. Paras ja luovinkaan hoitaja ei yllä mahdottomuuksiin. En …
Pakenetko?Töihin, kiireeseen tai ehkä hiljaisuuden suorittamiseen. Pakenetko someen, videoklippeihin, yksityiskohtiin tai analysointiin. Pakenetko menestymistä, iloa, joka yllättää, heikkoa itsetuntoa, hylkäämistä? Totuutta, muutosta ja sitä, mikä ei muutu? Pakenetko olemaan samaa mieltä. Pakenetko naurua, juhlaa ja kaikkea, mikä tuntuu jonkin aikaa liian sekavalta tai epämääräiseltä? Tai katoavaisuutta – surua, joka sinussa kuiskii. Jos surua pakenet, pakenet elämää. Juokset.Risut raapivat kasvojasi. Jalat uppoavat märkään …
”Joskus ei uskalla tuntea, kun pelkää särkymistä.Nyt on joskus.” Näin kirjoitin surussa. Peilaan surua ja pääsiäistä. Toiselle pääsiäinen on vain lomaa, se saa olla niin. Minulle se on kristillinen juhla ja myös kohtaamista, lasten iloa, hiljaisuutta, muistoja. Pääsiäistä ennen ovat pitkät päivät. Kiirastorstai, pitkäperjantai, se kun kaikki hylkäsivät. Kun isäni kuoli, oli pitkäperjantai. Pääsiäinen on surusta pääsemistä, …