Joskus luulee, että nyt on seinä vastassa. Tämä on mahdotonta, tästä en voi jatkaa. Sitten pysähtyy. Näkee uudella tavalla. Seinää ei ole. Reitti onkin selkeä. Askelma kerrallaan, ja valo kulkee mukana. Kiireisenä tai liiallisten kuormien ja huolien alla keskittyminen vaikeutuu ja näkökyky sumenee. Levollisuus elämässä on enää vain käsite. Ratkaisut hätiköityvät, vaihtoehdot kapenevat. Ihminen keskittyy itseensä, …
Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle– lapsella tosi kysymyksessä alakulorastaan laskeva sävel kevät on raaka vedosmeteoriitti olkapäillä Ollapa vain kevät, kesä, syksy, talviei päivämääriä, tilastoja, kelloja, uutisiavain ilta ja aamu, sen varhaisin tähtija päivän valoa keittäisi aurinkoa kattilassa,linnunlaulua lautaselta yhtä pimeää tarinaa vasten kirjoitettava kolme valoisaasekään ei aina riitä …
Minussa oli suru. Kaivoin käsin syksyistä multaa. Peittelin tulppaanin sipulit maaäidin helmaan. Pian talvi sataisi peiton. Ehkä lämpö ja aurinko herättäisivät tulppaanit kevättuuleen kukkimaan. Se, mitä olemme kokeneet, kulkee meissä mukana. Mistä olemme saaneet voimaa selviytymiseen, mitkä ovat olleet mielen valontuojia? Ne ovat apumme silloin, kun elämä taas haastaa. Maailma on levoton.Ja meille on tulossa …
Ystävämme, tunturien vaeltaja, sulki väsyneenä silmänsä jokin aika sitten. ”Sinua vie tunturitie, kepeä taivaltaa…” Aina, kun ymmärrän todeksi, että ystävä on pois, tulee kyyneleet. Tärkeää on ollut se, että on voinut jakaa yhteisiä nuoruusmuistoja toisten ystävieni kanssa. Muistoja, joissa tunturien vaeltajakin oli mukana. Opettelen kuuntelemaan surua. Jokaisen surun kohdalla sillä on oma kerrottavansa. Ja jokaisessa surussa on …
Katsoin keittiön ikkunasta, kun isä ja äiti astelivat autoon. Tunnelma oli alakuloinen. He ajoivat pankkiin neuvottelemaan. Kun äiti ja isä palasivat, koti ei ollut enää meidän.Saatiin me asua siinä, vuokralla. Vuokranantaja oli yksi isän yrityslainojen takaaja. Hyvin vihainen sellainen. Hänellä oli vihaan syynsä. Muistan väläyksen pelosta. Tuntematon, iso mies, käveli kotimme sisään. Kysyi äidiltä jotain …
Siitä on aikaa, kun teimme retken Kallan saareen. Kun risteilyvene oli loitontunut satamasta eikä saarta vielä näkynyt, mielessäni häivähti pelko. Tuuli puhalsi, meri aaltoili. Mitä jos uppoamme? Koko perhe meren hautaan ja äiti ja sisko… Nuorimmainen oli sylissäni levollisena. Ei meillä hätää, meistä pitää huolta suurempi kuin meri. Kuljin saaren kivikkoisia polkuja vauva sylissäni. Tuuli …
Kesällä kirjoitin syväkalliosurusta, eroosioitkusta ja siitä, miten aurinko meni rikki.Ei se mitään rikki mennyt.Yksi tapahtuma vain sysäsi vanhat kuormat liikkeelle. Ne eivät liikkuneet jossain tuolla, ne liikkuivat minussa, ne kuormat.Suru oli syvällä kalliossani. Luulin, että itku murentaa minut. Se murensikin surukuormaa. En ole koskaan ennen itkenyt niin. Enkä ennen kokenut niin vahvasti, miten helpottavaa on, …
Ei anneta periksi.Nämä sanat ovat pappani perintö, sellaiseksi ne olen ottanut. Ne ovat samalla mummoni perintö. Yhdessä he kulkivat tien, joka ei ollut kaikilta osin helppo. Silti mummolassa käydessä siellä kohtasi myös leikkisyyttä, naurua ja iloa. Siellä kohtasi sydämestä lähtevää välittämistä ja rauhaa. Lintulaudan linnut ja Pokelan peltojen vihreän keinunnan. Pappa lähti puolustamaan isänmaan vapautta …
Somessa, LinkedInissä, tuli vastaan ajatelma. Kirjoittaja kertoi, että hän oli oppinut tärkeän viisauden mummoltaan. ”Nuorena sitä arvostaa älykkäitä ihmisiä. Aikuiseksi kasvaessaan oppii arvostamaan viisaita ihmisiä. Ja kun vuodet kuluvat, opit huomaamaan ystävällisten sydänten mittaamattoman arvon.” Nyt jos koskaan tarvitaan viisauden lisäksi ystävällisiä sydämiä. Elämä on sitä tavallista ja ei kuitenkaan. Pelko lymyilee nurkissa. En tarkoita …
– Kestämistä.Niin isä sanoi, kun miesystäväni soitti hänelle ja kertoi, että suunnittelimme yhteistä polkua ja ajattelimme kihlautua. Isä suhtautui myönteisesti ajatukseen ja toivotti samalla Matilleni kestämistä. Se oli isän huumoria. Silti totta toinen puoli. Sen verran tättärähäärä mie olen, että on se välillä varmasti kestämistäkin ollut. Isä muistutti, että rakkaus on kärsivällinen. Sitä se on, …