Hiihdän metsään, puiden lomaan. Latu suihkii. Olen useana kevättalvena käynyt oman ”suruhiihtoni” kotikylän maastossa. Maisemien hidas vaihtuminen, ladulla puurtaminen ja lihaksissa tuntuva väsymys ovat kuin hiljaista rituaalia. En puhu, mutta jokin minussa puhuu. Ehkä enemmän kuuntelee, ajatus avartuu. Muistan isääni, joka kuoli hiihtäessään ja muita läheisiä, joiden aika täällä on päättynyt. Pikkuveljen kuolemasta tulee tällä …
Rakkaus ei katoa iän myötä. Yksi niistä asioista, joita äitini on opettanut minulle elämällään. Hän avioitui vanhoilla päivillä uudestaan. Ikäihmistenkin rakkauteen kuuluu naurua, hauskoja sattumuksia ja paljon hellyyttä. Elämän tuoma kokemus tuo yhdessäoloon myös sellaista leppoisuutta ja lempeää hyväksyntää, jota nuoremmat ehkä vasta opettelevat. Rakkautta on se, että peittelee toisen päiväunille viltin alle. Tai sitä, …
Kesä tuli taas yllättäen.Kullerot, puna-ailakit, metsätähdet. Koivujen vihreät keinut ja valoisat kesäyöt. On keveä olla. Silti taustalla jymisee jokin. Se on kuin ohiajavat rekat pienellä kylätiellä. Niitä nyt riittää, kun Vanttauskosken patosilta on suljettu. Kerran, kun olimme koko perheellä menossa linturetkelle, pikkupoikani kysyi mietteliäänä:– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys huvitti. Käännyin katsomaan auton …
Metsätähti ja meteoriitti -ajatuksia kesäyön valossa Lue lisää »
Erotessa ajattelee, että näemme vielä. Vaikka oikeastaan kukaan ei tiedä. Joskus hyvästellessä se, että ei tiedä, tulee voimakkaasti mieleen ja sitten sanoo toiselle ne tärkeimmät sanat. Pian sytytämme kynttilöitä heille, joita emme sitten nähneetkään. Tähän ikään mennessä heitä, joita kaipaa, on kertynyt useita. Suruviestit saavuttavat meidät monella tapaa. Lähtö voi tulla äkisti. Isän hiihto katkesi …