Suruhiihto ja lohduttava kysymys
Hiihdän metsään, puiden lomaan. Latu suihkii. Olen useana kevättalvena käynyt oman ”suruhiihtoni” kotikylän maastossa. Maisemien hidas vaihtuminen, ladulla puurtaminen ja lihaksissa tuntuva väsymys ovat kuin hiljaista rituaalia. En puhu, mutta jokin minussa puhuu. Ehkä enemmän kuuntelee, ajatus avartuu. Muistan isääni, joka kuoli hiihtäessään ja muita läheisiä, joiden aika täällä on päättynyt. Pikkuveljen kuolemasta tulee tällä …