Isä täyttäisi tänään 80 vuotta. Hän kuoli 58-vuotiaana tunturiin.Isä on vaikuttanut osaltaan siihen, että asun pohjoisessa ja olen kirjoittanut Rauhoittavia tarinoita tuntureilta -äänitarinoita. Isä viitoitti esimerkillään meille lapsillekin tien tunturiin.Hänen elämänsä ei kaikitellen ollut helppo. Hänkään ei aina ollut helppo. Kukapa meistä… Meiän isä kuitenkin, risa ja rakas. Isä vei opiskeluaikoinaan Helsingissä ruokaa köyhälle taiteilijalle. …
Syksyn viimeinen kissankello eilen kuulinmiten se helähti vielä kerran siinä soi elämä, luopuminenja kiitos yhdessä pienessä helähdyksessä
Kun käännyn katsomaannäen äitiniäitini äidinnäen mummoni äidinja hänen äitinsäja hänen… Jokainen heistäkantanut uuden elämän. olen saanut syntyäsaanut elämänolen osa ketjua Kun käännyn katsomaannäen rakkaudenkuorman, surun, työn altaelämän rytmissä Näen valvotut yöt,kädet peittelemässä nukkumaanhyvää yötä, nuku hyvinnäen aamunlintu pyrähtää ikkunalaudalleja lentää pois näen katseita, jotka kannustavat,muistuttavat elämän ohikiitävyydestäja ettärakastamisen aika on nyt
Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelkäämisestä toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat lempeät tuulet. Ja nekin päivät, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa ihan hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi pois, pois.Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on …
– Jos minulla olisi tyynyn vieressä puukko, voisin puolustaa, jos joku tulee. Jos olen ainoa, joka on elossa, minun on pakko,ajattelin pienenä koululaisena. Pelkäsin, että jos joku tulee. Ei kukaan tullut. Eikä minulla koskaan oikeasti ollut puukkoa tyynyn vieressä. Muistaakseni. Jotain traumatisoivaa oli tapahtunut aiemmin. Vasta aikuisuuden kynnyksellä muistin tietyistä tapahtumista välähdyksiä. Humalaisten miesten vailla …
Kun omassa elämänhistoriassa tapahtuu jotain suurta, aika jakautuu ennen ja jälkeen. Esimerkiksi silloin, kun hän vielä oli täällä. Ja miten erilaista kaikki on, kun hän ei enää ole.Tai aika ennen kuin kohtasimme. Tai sen jälkeen kun saimme lapsen. Ja niin edelleen. Sama on yhteiskunnassa, siinä omassa miniympäristössä kuin myös laajemmin, lopulta koko maailmassa. Isompien kuvioiden hahmottaminen vie kauemman …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelosta toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat tuulet, ne lempeät. Ja nekin, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa yhtä hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi. Pois, pois. Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on melkein enemmän …
Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on. Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään …
