muistot

Joulumuistoja ja satuja Pikku Kakkoselle

Kävin kuopuksen kanssa kirjastoautossa kyläkaupan pihassa. Vaihdoin kuljettajan kanssa muutaman sanan kirjoittamisesta. Jo puolesta virkkeestä huomasin, että hän ymmärtää satujen tekemistä. Tuli kotoinen olo. Kun joku ymmärtää sinua, tulet nähdyksi. Lapsesta huomaa helposti, miten vapauttavaa on, kun aikuinen kuulee ja näkee oikeasti, mitä hän tarkoittaa. Se tuo rauhallisen mielen. Sama meillä aikuisilla. Pikku Kakkonen tilasi …

Joulumuistoja ja satuja Pikku Kakkoselle Lue lisää »

Ei sodan jälkiä voinut pestä pois

Lapsena ymmärsin sodasta vain, että se on jotain tosi pahaa. Sota oli tehnyt papasta yksikätisen ja sokean. Muistan, miten hän kulki kotonaan käsi edellä tunnustellen ovia ja seiniä Kesä. Nukuin mummolan sohvalla. Heräsin pianonsoittoon. Pappa soitti pianoa korvakuulolta ja lauloi aamuvirttä. Terve käsi soitti melodiaa, tynkä rytmitti sitä. Jossain vaiheessa kaikui Porilaisten marssi. ”Poijjat kansan …

Ei sodan jälkiä voinut pestä pois Lue lisää »

Ylimenovaikeus

Vanttauskosken voimalaitoksen silta suljetaan pian korjauksen vuoksi. Se vaikuttaa monen elämään usean kuukauden ajan. Minulle se tarkoittaa mm. hankalampaa pääsyä joen toisella puolella olevalle mehtäputoukselle. Putous on levähdys- ja luovuuspaikkani. Sula-aikaan olen käynyt siellä vähintään kerran viikossa. Kesäkuussa alkaa ylimenovaikeus. Kylän keskellä olevan sillan arvon ymmärtää entistä paremmin nyt, kun kulku suljetaan. Silta on yhteys monella …

Ylimenovaikeus Lue lisää »

Lapsuuden maisemat kulkevat mukana

Koululainen kävelee reppu selässään. Pellon poikki, metsän vierestä. Lapsi valitsee kävelytien ja polun väliltä. Polku kiehtoo tällä kertaa enemmän. Kaukana edessä kohoaa luminen Kaihuavaara. Talviaurinko kurkkaa Kivalon takaa. Tuolla näkyy jään peittämä joki ja tuossa loistavat kappelin valot. Kaikesta tästä piirtyy lapsen mieleen sielunmaisema. Päivä toisensa jälkeen koululaiset kulkevat uutterasti kouluun ja takaisin. Arkiaamuina aukeavat …

Lapsuuden maisemat kulkevat mukana Lue lisää »

Levosta nähtiin vain unta

– Levosta nähtiin vain unta.Tällaisen vastauksen sain, kun kysyin, muistuuko (juuri kuulemistani) rankoista savotta- ja uittoajoista jotain hetkeä, että olisi istahtanut kivelle tai kannon nokkaan ja olisi vähän aikaa tuumaillut ja vetänyt henkeä. Olin alkuviikosta pitämässä ensimmäistä tarinallista Valoisat muistot -hetkeä ikääntyneille. 12-vuotiaana savottataipaleensa aloittanut kertoi, että työaika oli maanantaista lauantaihin ja ruoka- ja kahvitaukoihin …

Levosta nähtiin vain unta Lue lisää »

Tarinahetki

Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …

Tarinahetki Lue lisää »

Ovat eläneet lähellä tätä maata

Rakas vanhaihminen kaipaa kotiin. Puheesta on vaikea saada selvää. Erotan, että puhuu joesta, joka pitää ylittää. Hoivakodin huone ei ole yhtäkkiä tuttu. Hän kaipaa sinne, missä kuuluivat arjen tutut äänet. Räsymattojen pirttiin. Sanon, että hänellä on ollut elämässä monta kotia. Luettelen niistä osan. Hän kuuntelee ja sanoo– Ihmeteltävän monta kotia. Mitä, jos minulta menee muisti? …

Ovat eläneet lähellä tätä maata Lue lisää »

Niin kaunis on maa

– Ollaanko me tutut?– Taijetaan olla sukua. Matilla oli kaihtimien asentaminen kerrostaloon ja oven aukaisi pieni mummo. Viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen Matti tapasi oman äitinsä, kesken arkisen työpäivän. Poika otti äitinsä kainaloon ja äiti keitti ensi kerran pojalleen kahvit. Elämä oli mennyt niin. Ehdimme käydä kylässä ja olla yhteydessä reilun vuoden ajan. Juuri kun kaikki …

Niin kaunis on maa Lue lisää »

Ne päivät tulevat vielä

”Jokainen päivä piirtää meistä muistokirjoitusta.” Tämä on sinulle, jonka elämään on astunut suru. Kerran tai monesti. Äskettäin tai jo kauan sitten. Tuo ensimmäinen lause on kummisetäni runosta.Annetaan hyvyyden ja lempeyden, niiden mitkä meissä kaikissa ovat, kulkea vahvasti ja näkyvästi mukanamme tänäänkin. Elämämme muistokirjoitukseen jäävät silloin valoisat sanat. Kun on suru, ei jaksa kovia sanoja. Tämän …

Ne päivät tulevat vielä Lue lisää »

Kiitos kaikki te

Erotessa ajattelee, että näemme vielä. Vaikka oikeastaan kukaan ei tiedä. Joskus hyvästellessä se, että ei tiedä, tulee voimakkaasti mieleen ja sitten sanoo toiselle ne tärkeimmät sanat. Pian sytytämme kynttilöitä heille, joita emme sitten nähneetkään. Tähän ikään mennessä heitä, joita kaipaa, on kertynyt useita. Suruviestit saavuttavat meidät monella tapaa. Lähtö voi tulla äkisti. Isän hiihto katkesi …

Kiitos kaikki te Lue lisää »