”Jokainen päivä piirtää meistä muistokirjoitusta.”

Tämä on sinulle, jonka elämään on astunut suru. Kerran tai monesti. Äskettäin tai jo kauan sitten.

Tuo ensimmäinen lause on kummisetäni runosta.
Annetaan hyvyyden ja lempeyden, niiden mitkä meissä kaikissa ovat, kulkea vahvasti ja näkyvästi mukanamme tänäänkin. Elämämme muistokirjoitukseen jäävät silloin valoisat sanat.

Kun on suru, ei jaksa kovia sanoja. Tämän ajan kiihkeät väittämät puolesta tai vastaan tuntuvat merkityksettömiltä. Kuolema muuttaa näköaloja.
Se, että joku, joka oli joskus, ei enää ole, herättää kaipuun ja puhuu rakkaudesta, joka on lahjaa. Olemme ohuen seitin varassa ja samalla olemme lujasti rakkauden kantamia.

Laskekoon sanojen pistimet niin, että ihmiset eri leireistä mahtuisivat samalle nuotiolle. Niin että se, mikä on totta, selkeytyisi. Niin että ihmisten välillä oleva hiljaisuus olisi hyvää hiljaisuutta, eikä hennoinkaan kuiskaus toivosta jäisi kuulematta.

Kun nyrkissä ollut käsi aukeaa auttamaan, on otettu jo monta askelta valoon päin.

Sinulle, joka tiedät, mitä on suru kohdallasi, kirjoitan
että ne päivät,
jolloin jokaisessa ikkunassa sataa
ja kaikissa huoneissa on sama tyhjyys,
muuttuvat vielä. Hiljaisten askelten päivät tai hetket, myös öiden pimeimmät tiimat, hellittävät.
Pimeän jatkoksi ei tule pimeä.

Läheisen ihmisen äkkilähtö tai hiljalleen hyvästelyt, kaikki ne koskettavat.
Niin ovat minuakin koskettaneet. Metsän sammaleet sen tietävät, etteivät kaikki pisarat ole sadetta.

Olet ehkä laskenut suruja tuulten kainaloon ja illan rusko on kuullut huokaukset helpomman päivän toiveista.
Ne päivät tulevat vielä, luotathan sen. Ne, jolloin kaikki ei olekaan enää niin kipeää.

Tasapäivät, lähtöjen muistot, kohtaavat ja joskus yllättävät voimakkaillakin tunteilla vuosien takaa. Saat olla ihminen. Sinun ilosi, sinun surusi ja sinun muistosi.

Eletään hyvin tämä päivä. Ja muistoihin kirjoitetaan auttamaan ojentunut käsi, katse, joka näkee, kosketus, joka korjaa. Ja surusta palelevan harteille kudotaan lempeä peitto.

#soljutelma
#muistopäivä
#suurinniistäonrakkaus
#pikkuveli