Olen odottanut erästä yhteydenottoa. Se varmistaisi jo suullisesti sovitun. Pitkä hiljaisuus.Kaikella on aikansa.Keväälläkin. Kun aurinko häthätää kurkistaa, pakkanen napsahtelee ja edessä oleva talvi tuntuu nälkävuodelta, käy mielessä, että mitäs jos pikakelaisi hiirenkorvien aikaan. Sitten hämärähyssyssä ja hitaammissa kierroksissa tuntuu hyvältä, että on myös tämä vähänvalon aika. Kevät on matkassa, se on mielenlaatu. Malttamattomuuden ymmärtää, kun …
Aurinkoterveiset! Näöntarkastuksessa terveydenhoitaja kysyi aluksi, mitä nimiä lapsi (silloin 3v) eri kuvioista käyttää. Kuvina olivat talo, neliö, ympyrä ja sydän. Talo oli lapselle mökki, ympyrä oli pallo. Sydän oli sydän. Ja neliö oli aurinko. Aurinko? Mietin, että mitähän se lapsi nyt. Terveydenhoitajakin tarkisti, kuuliko oikein. Kyllä, neliö oli aurinko. ☀️ Aina, kun terveydenhoitaja osoitti kuviotaulukosta …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelkäämisestä toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat lempeät tuulet. Ja nekin päivät, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa ihan hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi pois, pois.Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on …
Kes kit ty mi nen. Aamu. Lapsi istuu sohvalla ja katsoo sormiaan. Mie katson lasta ja palaan johonkin, mikä on jo mennyt. Kellon askeläänet kuuluvat keittiön seinältä. Lintu laulaa lasin takana. Se laulaa. Kesä tulvii valoa. Katson lasta. Lapsen hiukset ovat valoa, silmät. Koko tämä keskittymisen hetki on valoisa ja kuljettaa minut lämpimästi omaan lapsuuteeni: Mummo kuorii …
Pakenetko?Töihin, kiireeseen tai ehkä hiljaisuuden suorittamiseen. Pakenetko someen, videoklippeihin, yksityiskohtiin tai analysointiin. Pakenetko menestymistä, iloa, joka yllättää, heikkoa itsetuntoa, hylkäämistä? Totuutta, muutosta ja sitä, mikä ei muutu? Pakenetko olemaan samaa mieltä. Pakenetko naurua, juhlaa ja kaikkea, mikä tuntuu jonkin aikaa liian sekavalta tai epämääräiseltä? Tai katoavaisuutta – surua, joka sinussa kuiskii. Jos surua pakenet, pakenet elämää. Juokset.Risut raapivat kasvojasi. Jalat uppoavat märkään …
Kun omassa elämänhistoriassa tapahtuu jotain suurta, aika jakautuu ennen ja jälkeen. Esimerkiksi silloin, kun hän vielä oli täällä. Ja miten erilaista kaikki on, kun hän ei enää ole.Tai aika ennen kuin kohtasimme. Tai sen jälkeen kun saimme lapsen. Ja niin edelleen. Sama on yhteiskunnassa, siinä omassa miniympäristössä kuin myös laajemmin, lopulta koko maailmassa. Isompien kuvioiden hahmottaminen vie kauemman …
Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on. Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään …
Täytän tänään 45 vuotta. Ihan vasta täytin 23. Minusta tuntuu, että kaikki mummelit ovat korkeintaan 23-vuotiaita. Reilu vuosi sitten tapahtui aivan erityistä. Toivo syntyi. Minusta tuli mummeli, semmonen mehtämummeli. Silmät täynnä ihmetystä Toivo tuo toivoa ja valoa. Rakas pojanpoika, hymysuu. Saman vuoden keväänä Toivolle syntyi setä. Elämä antoi minulle vielä uuden tehtävän – rakastaa Aarnia, …
Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut. Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …
On monenlaisia suruja. ”Kuolema ei välttämättä yllätä, mutta suru yllättää aina.” Olen kirjoittanut usein surusta. Valoisasti ja lohduttavasti. Nämä seuraavat sanat ovat sellaisesta surun hetkestä, jolloin tuntui, että suru on liian raskas. Silti matka jatkui. Löytyi valoisa. Suru on musta puro.Se on hiljaiset kuuset ja lintu, joka ei laula.Suru on lintu, joka laulaa. Suru on tuska. …