Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut. Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …
On monenlaisia suruja. ”Kuolema ei välttämättä yllätä, mutta suru yllättää aina.” Olen kirjoittanut usein surusta. Valoisasti ja lohduttavasti. Nämä seuraavat sanat ovat sellaisesta surun hetkestä, jolloin tuntui, että suru on liian raskas. Silti matka jatkui. Löytyi valoisa. Suru on musta puro.Se on hiljaiset kuuset ja lintu, joka ei laula.Suru on lintu, joka laulaa. Suru on tuska. …
Meri auttoi selkiyttämään. Olin kävellyt mehtässä ja jokivartta ja miettinyt.Että mikä on tämä. Meri vaahtopäineen kertoi sen, mitä metsän rauha ja joen tyyneys eivät nyt olleet kertoneet: Minuun oli kertynyt levottomuutta. Olin yrittänyt hahmottaa jotain liian suurta. Tätä aikaa, johon ei oikein saa otetta.Sitten mie itkin. Odottamatta. Minussa tapahtui se klassinen -meri suuri ihminen pieni- ajatus. Elämä on …
En jaksa. Ei tästä tule mitään. Ei niin mitään… Tunnen puolison käden selässäni, kuulen kätilön kannustavat sanat. Keskityn tallentamaani mielikuvaan mehtäputouksesta. Kerään siitä voimaa. Veden pauhu ja sen virtaus kalliota vasten, ja pinnistän voimat äärimmilleen. Siinä hän lopulta on ensi-itkuineen. Joskus vielä käyn vauvan kanssa tutulla putouksella. Sitä ennen kuljemme lähimetsän varjoissa. Yllämme koivujen heiju, niiden lehdillä …
– Kerro minulle kesästä Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun. Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa. – Mutta kerro minulle kesästä Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus. Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …
Pidän sylissä, lämpö nojaa lämpöön. Vauvan paino rintaani vasten. Seuraan, miten pieni hengittää, huokaisee syvään. Sormet sormeni ympärillä puristavat lujasti ja hellittävät.Miten rakas on tämä pieni. Ihmeellistä, että saimme hänet. Kotiin, syliin, sydämiin. Vähän ennen utukatseen syntymää laitoin sängyn valmiiksi, pesin pieniä vaatteita. Minussa asui levottomuus, joka vuorotteli luottamuksen kanssa. Jos sänky jääkin ilman nukkujaa. …
Kivi on kuin kasvot. Pidän kiveä kämmenelläni. Sillä on tummat silmät. – Tuli tunne, että kivi kuuluu antaa sinulle, nainen sanoo. Minun ystävä löysi sen, kun oltiin kävelemässä Muotkalla. Hän antoi sen minulle ystävyyden lahjaksi. Olen säilyttänyt sitä pitkään. Nyt se on sinun. Muotka. Lämmin sana. Siinä on syvyytä. Tämä tarina alkoi, kun isän kuoleman …
Tervetuloa! Tai lämpimästi terveoloa 40 sekunnin valmistujaisjuhlissani. Tämän kototekoisen minivideon kautta juhlin rentoutusohjaajaksi valmistumistani. Sain todistuksen alkusyksystä. Juhliminen rennosti, ilman valmistelustressiä ja samalla mahdollisesti toisille hyvää mieltä jakaen, sopii kuvaan. Tämän tiimalasiputouksen luona olen palauttanut itseäni usean kerran levollisuuteen. Olen painanut kyyneleiset kasvot pehmeään sammaleeseen, ja hyppinyt iloaskelia putouksen soittaessa. Olen lupaamisen jälkeenkin luvannut luottaa. Ja sitten ihan …
