Pakenetko?

Töihin, kiireeseen tai ehkä hiljaisuuden suorittamiseen. Pakenetko someen, videoklippeihin, yksityiskohtiin tai analysointiin. 
Pakenetko menestymistä, iloa, joka yllättää, heikkoa itsetuntoa, hylkäämistä? 

 

Totuutta, muutosta ja sitä, mikä ei muutu? 

 

Pakenetko olemaan samaa mieltä. 

 

Pakenetko naurua, juhlaa ja kaikkea, mikä tuntuu jonkin aikaa liian sekavalta tai epämääräiseltä? 

Tai katoavaisuutta – surua, joka sinussa kuiskii. 

 

Jos surua pakenet, pakenet elämää. 

 

Juokset.

Risut raapivat kasvojasi. Jalat uppoavat märkään sammaleeseen. 
Kengät tallaavat kovaa asfalttia ja tienviitat vilisevät ja loittonevat. 

 

Liike on tärkeää, ajattelet. Liike. Etäämmäs. Pois. Eturiviin. Mihin vain, kunhan. 

Vihdoin istahdat puistonpenkille, puun rungolle tai harmaalle kivelle. Hengitys tasaantuu. Katsot eteesi ja tunnet miten joku istuu viereesi. 

 

Tiedät, mikä siinä on. Se on ollut koko ajan matkassasi. Jos ei katso, voi kuvitella, että ei huomaa, voi esittää kuin ei tuntisi. Ja sitten paeta. 

 

Jokainen kadunkulma, tienviitta, päätös tai aloittaminen. Jokainen metsän korkea kuusi, sammalmätäs, auringon lämmittämä kivi. 

 

Jokainen pilvi ja puronmutka, ajovalot, kaupungin siluetit, lausumattomat sanat. 

 

Jokainen hiekanrapina valkoiselle kannelle, jokainen kuulemasi vastasyntyneen itku, vanhuksen lempeät kädet. 

Osoittava sormi, torjuva ele tai auttamaan ojentunut käsi. 

 

Jokainen halaus ja hyvästely. Itku ja nauru, tuulen hyminä ja väsynyt katse rakkaasi silmissä, omissa. 

 

Koti, ovi, keittiö, pöytä, iltapäivä. Tyhjyys. 

 

Jokaisessa näissä kohtaat sen, mitä pakenet. Se on sinussa.  

 

Kuulet kutsun pysähtymään, hellittämään. Armollisuuteen. Kutsun, että tunnista se, minkä olet koko ajan tiennyt. 

 

Jos et pysty, niin juokse. Et voi muuta. 

 

Juokse, juokse itsesi näännyksiin asti. Niin kauan, että et enää jaksa askeltakaan. Hauko happea ja pakahdu. 

Lopulta ota vastaan ja kohtaa. Näe, kuule, tunne. Anna itkun virrata.  

 

Se on vierelläsi. Pakomatkasi on ohi. Ystävysty sen kanssa, mikä sinussa on. 

 

Siitä alkaa kohtaaminen. Siitä alkaa aidompi sinä, elämän syvempi ja rikkaampi puoli.

Muutos. Ja lempeys.