Huomaatko joskus. Ne asiat, mitkä olivat jokin aika sitten supussa, eivät ole enää.
Asioilla on tapana järjestyä.

Ja sitten onkin tullut uusia suppuja. Elämässä aina tulee. Asioita. Asioita.

Välillä taas avautuu avarampi näköala.

Muutos ei katoa vastustamalla. Niin sanotaan.
Voinko olla muutos muutoksessa, vaikuttaa suuntaan edes pienesti?
Sanan, hymyn tai halauksen verran. Läsnäolon verran. Muistaa, että nyt on nyt, enempää ei ole.

Rakkaat ovat lähelläni nyt. Tässä henkäyksessä. Samaa kaamosta kuljetaan, ja vaikka näemme sen maisemat omilla tavoillamme, valo ei jätä hipaisematta.

Kun annan sille tilaa.

Jos valo onkin supussa vuoden pimeimpään aikaan, se aukeaa vielä. Sanoihin, hymyihin, halauksiin.

Muutos muutoksessa on nähdä kuitenkin valo. Pimeän jatkoksi ei tulekaan pimeä.

Tämä ei ollut tarina. Ei edes ääni. Hippu valoa kuitenkin, somasti supussa.

Ota mukaasi ja avaa hänelle, joka tarvitsee sitä, koska elämässä nyt on nyt.