Oletko joskus havahtunut, että sinulla on mennyt vähän hukkaan se, mikä tuo elämään tarkoituksen?Se, mitä todella arvostat? Onnellista, jos elämässäsi ovat läsnä ne, mitkä ovat tärkeää. Teetkö sitä, mitä teet, siksi, että pidät siitä?Vai teetkö, koska muutkin tekevät tai väittävät tekevänsä? Kun ihminen kokee innottomuutta ja tyhjyyttä, hän yrittää täyttää tyhjyyttä materialla, fyysisellä nautinnolla tai …
Huomaatko joskus. Ne asiat, mitkä olivat jokin aika sitten supussa, eivät ole enää. Asioilla on tapana järjestyä. Ja sitten onkin tullut uusia suppuja. Elämässä aina tulee. Asioita. Asioita. Välillä taas avautuu avarampi näköala. Muutos ei katoa vastustamalla. Niin sanotaan. Voinko olla muutos muutoksessa, vaikuttaa suuntaan edes pienesti?Sanan, hymyn tai halauksen verran. Läsnäolon verran. Muistaa, että …
Haukotuttava hämäryys. Päivän vaaletessa matala valo hipaisee pihakoivua. Tartun siihen valoon. En voi pidätellä sitä, mutta voin vähän aikaa läpivalaista ajatukseni, mieleni. Levähtää valoisuudessa. Auringolle en voi, no en voi mitään. Sillä on aikansa ja reittinsä. Se kurkkaa juuri ja juuri Kivalovaaran takaa. Pohjoisemmassa aurinko näyttäytyy seuraavaksi vasta, kun ollaan hyvän matkaa tammikuulla. Pian se …
Olen odottanut erästä yhteydenottoa. Se varmistaisi jo suullisesti sovitun. Pitkä hiljaisuus.Kaikella on aikansa.Keväälläkin. Kun aurinko häthätää kurkistaa, pakkanen napsahtelee ja edessä oleva talvi tuntuu nälkävuodelta, käy mielessä, että mitäs jos pikakelaisi hiirenkorvien aikaan. Sitten hämärähyssyssä ja hitaammissa kierroksissa tuntuu hyvältä, että on myös tämä vähänvalon aika. Kevät on matkassa, se on mielenlaatu. Malttamattomuuden ymmärtää, kun …
Erotessa ajattelee, että näemme vielä. Vaikka oikeastaan kukaan ei tiedä. Joskus hyvästellessä se, että ei tiedä, tulee voimakkaasti mieleen ja sitten sanoo toiselle ne tärkeimmät sanat. Pian sytytämme kynttilöitä heille, joita emme sitten nähneetkään. Tähän ikään mennessä heitä, joita kaipaa, on kertynyt useita. Suruviestit saavuttavat meidät monella tapaa. Lähtö voi tulla äkisti. Isän hiihto katkesi …
Äiti, leipää! Ajatusvirrassani kulkevat yhtäkkiä vahvat sävyt. Luokseni tulevat hoiva, huolehtiminen, lempeys, kipu ja riemu. Tässä me olemme, äidin lapset ja Pentin lapset ja lastenlapset. Äiti ja Pentti avioituivat kymmenen vuotta sitten. He ovat yhdysside kahden perheen välillä. Kokoonnuimme vastikään juhlistamaan heidän yhteistä taivaltaan. Tunnen vahvasti elämän, sen arvoituksellisen, käsittämättömän sykkeen. Elän hetkeä, kun äiti …
– Ota päivässä hetki, jolloin katsot vaikka viisi minuuttia ikkunasta ulos. Keskity siihen, mitä näet. Hengitä rauhassa.Jo pienikin tauko raskaille ajatuksille ja tunteille antaa aivoille ja mielelle niiden tarvitsemaa lepoa. Näin sanoi neuvolalääkäri, kun odotin toisiksi nuorimmaista. Odotus oli mennyt hyvin, mutta elämääni oli tullut äkisti raskaita asioita. Ryteikkö ja rimmikko. Suuri suru ja huoli …
Lapsi katsoi minua pitkään kyläkirjastossa– Kuka sie olet?– Mie oon Anna.– Mie oon neljä. Odotin, että lapsi sanoisi nimensä. Sen sijaan hän sanoi ikänsä. Tällaiset lasten poikkeamat ns. totutuista kaavoista piristävät. Me aikuiset uraudumme helposti. Lapsi juoksi kirjaston toiseen huoneeseen ja kuulin, miten hän kertoi isälleen: – Siellä on se satuteltan satutäti. Pian lapsi seisoi …
Helpompi on sanoa,mitä hänen pitäisi ajatella tai tehdä,tuntea tai sanoa,kuin nähdä hänen kulkemansa matka. Hymystä ei näe reittejä, joita on tultu tähän päivään. Mutta joskus silmät peilaavat. Katseen arka häivähdys voi olla pitkä tarina varjoista veden kalvolla, kuljetun eilisen kivikoista. Ehkä siksi nopean tietämisen sijaan voisimme etsiä levähdyspaikan, viritellä sen hiilloksen uuteen hehkuun ja pysähtyä …
