levollisuudesta

Äiti, kuka sinua kantaa

– Äiti, kuka sinua kantaa sitten, kun sie kuolet?Muistan lapseni, nyt jo aikuisen, kysymyksen vuosien takaa. Aamun sininen hetki muuttui syvän siniseksi. Lapsi oli rakentanut legoista pienen arkun keittiön pöydälle. Olimme vasta olleet isäni hautajaisissa. Sanoin pojalle, että on vaikea vastata, kun en tiedä, milloin kuolen. Tämä tautiaika on laittanut useat kohtaamaan ajatukset ihmisen kuolevaisuudesta …

Äiti, kuka sinua kantaa Lue lisää »

Ajatusvirtaa, tai ei

Tuuli on ollut levoton monta päivää. Se meinaa tarttua, tuo levottomuus ja syksyn matalampi virtaus. Kuin jotain tapahtuisi ja seisahtuisi samaan aikaan. Kummaolosta kuljen viikontakaiseen: Sininen taivas, polttiaiset hyönteisverkon toisella puolella, pään alla lämmin varvikko. Makaan, levähdän ja hengitän. Pienen Palotunturin laella mie. Lapset juoksevat vähän kauempana. Vielä kauempaa muistuu mieleen sanat ja sävelmä ”…saanhan …

Ajatusvirtaa, tai ei Lue lisää »