Kesällä kirjoitin syväkalliosurusta, eroosioitkusta ja siitä, miten aurinko meni rikki.Ei se mitään rikki mennyt.Yksi tapahtuma vain sysäsi vanhat kuormat liikkeelle. Ne eivät liikkuneet jossain tuolla, ne liikkuivat minussa, ne kuormat.Suru oli syvällä kalliossani. Luulin, että itku murentaa minut. Se murensikin surukuormaa. En ole koskaan ennen itkenyt niin. Enkä ennen kokenut niin vahvasti, miten helpottavaa on, …
Se ei ole runo eikä tarina. Se soljuu niiden välimaastossa. Se on soljutelma. Tämän blogipostauksen soljutelma kertoo luovuudesta, joka löytää voimansa ja lähtee lentoon. Tai sen on tarkoitettu heille, joilla on alakuloa, yksinäisyyttä tai pimeää. Soljutelma hyräilee valoa ja antaa olla sellaisena kuin on. On tilaa olla vapaa. Tämä voi olla minuutin iltasatu, jolla toivon …
Somessa, LinkedInissä, tuli vastaan ajatelma. Kirjoittaja kertoi, että hän oli oppinut tärkeän viisauden mummoltaan. ”Nuorena sitä arvostaa älykkäitä ihmisiä. Aikuiseksi kasvaessaan oppii arvostamaan viisaita ihmisiä. Ja kun vuodet kuluvat, opit huomaamaan ystävällisten sydänten mittaamattoman arvon.” Nyt jos koskaan tarvitaan viisauden lisäksi ystävällisiä sydämiä. Elämä on sitä tavallista ja ei kuitenkaan. Pelko lymyilee nurkissa. En tarkoita …
Kivi on kuin kasvot. Pidän kiveä kämmenelläni. Sillä on tummat silmät. – Tuli tunne, että kivi kuuluu antaa sinulle, nainen sanoo. Minun ystävä löysi sen, kun oltiin kävelemässä Muotkalla. Hän antoi sen minulle ystävyyden lahjaksi. Olen säilyttänyt sitä pitkään. Nyt se on sinun. Muotka. Lämmin sana. Siinä on syvyytä. Tämä tarina alkoi, kun isän kuoleman …
Tervetuloa! Tai lämpimästi terveoloa 40 sekunnin valmistujaisjuhlissani. Tämän kototekoisen minivideon kautta juhlin rentoutusohjaajaksi valmistumistani. Sain todistuksen alkusyksystä. Juhliminen rennosti, ilman valmistelustressiä ja samalla mahdollisesti toisille hyvää mieltä jakaen, sopii kuvaan. Tämän tiimalasiputouksen luona olen palauttanut itseäni usean kerran levollisuuteen. Olen painanut kyyneleiset kasvot pehmeään sammaleeseen, ja hyppinyt iloaskelia putouksen soittaessa. Olen lupaamisen jälkeenkin luvannut luottaa. Ja sitten ihan …
– Äiti, kuka sinua kantaa sitten, kun sie kuolet?Muistan lapseni, nyt jo aikuisen, kysymyksen vuosien takaa. Aamun sininen hetki muuttui syvän siniseksi. Lapsi oli rakentanut legoista pienen arkun keittiön pöydälle. Olimme vasta olleet isäni hautajaisissa. Sanoin pojalle, että on vaikea vastata, kun en tiedä, milloin kuolen. Tämä tautiaika on laittanut useat kohtaamaan ajatukset ihmisen kuolevaisuudesta …
Tuuli on ollut levoton monta päivää. Se meinaa tarttua, tuo levottomuus ja syksyn matalampi virtaus. Kuin jotain tapahtuisi ja seisahtuisi samaan aikaan. Kummaolosta kuljen viikontakaiseen: Sininen taivas, polttiaiset hyönteisverkon toisella puolella, pään alla lämmin varvikko. Makaan, levähdän ja hengitän. Pienen Palotunturin laella mie. Lapset juoksevat vähän kauempana. Vielä kauempaa muistuu mieleen sanat ja sävelmä ”…saanhan …
