rakkaus

Päivälepo

Tänä aamuna kaikki oli vaaleaa. En saa sanoja järjestykseen. Sanoja ei ole.Kissa makaa aurinkopaikassaan, valo leikkii verhon läpi. Istun ja katson joelle. Jäälautat lipuvat tummassa vedessä. Ei tapahdu suuria. Ja juuri tänä aamuna tapahtui suuria. Se suuri on tuo vaalea ulkona. Se on valo ruusussa, jonka sain siksi, kun olen äiti. Ihmeellistä, jos voisi kuulla …

Päivälepo Lue lisää »

Huolenpidon lämpö

– Äiti haluaa nähdä lapsensa. Vauvan voi tuoda hänen luokseen. Sairaalan yö kaksi kevättä sitten. Heräsin nukutuksesta ja kaikki oli aluksi sumeaa. En ollut varma, olinko yhä unessa. Ihmisten äänet kuuluivat kaukaa. – Näenkö mie unta, vai ootteko te oikioita ihimisiä?– Ollaan me oikeita ihmisiä, kuului hoitajan ystävällinen naurahdus. Suljin silmäni ja ajattelin kiitollisena, että …

Huolenpidon lämpö Lue lisää »

Etsin valoisia tarinoita

Hyvä hiljaisuus ei satuta. Hiljaisuus ihmisten välillä silloin, kun pitäisi olla sanoja, satuttaa. – Hiljaisuuskin voi olla väkivaltaa, isä sanoi ja minä juoksin ulos, pois, tietä pitkin, naapurin talliin, jossa oli lämminverihevonen Yankee Mini. Nojasin sen kylkeen. En tahallaan ollut hiljaa. Ei minulla ollut uhmaa. Eikä sanoja sille, mitä tunsin. Isän ja minun välille laskeutui …

Etsin valoisia tarinoita Lue lisää »

Pitää paikkansa

  Se oli naistenpäivä. Istuin nuotiolla. Ajattelin. Mietin, kuinka usein sanon ääneen muillekin kuin perheen pienimmille sen hyvän, mitä heistä ajattelen. Voisinko sanoa useammin? Tai sen, että yleensä ajattelen heitä. Istuin laavulla ja katsoin kintaitani. Yli 20 vuotta vanhat, punaiset kintaat. Äiti ne minulle aikanaan osti. Joskus mietin, miksi äiti osti punaiset. Ja sitten olin …

Pitää paikkansa Lue lisää »

Ajatuksia lapsen koulutiellä

– Kaikki surulliset tekevät itsemurhan, sanoo nuori. Oli kuullut sen jostain. Reppu selässä astelee pieni koululainen. Pellon poikki, metsän vierestä. Kävin vastassa ekaluokkalaista, kun pakkanen koputteli -33 ja tuntui kuin -39. Ettei yksin tarvinnut kylmässä kulkea. Lapsi sai valita kävelytien ja polun väliltä. Siispä taaperrettiin. Uutterasti päivä toisensa jälkeen Suomen koululaiset Raahessa, Kotkassa, Helsingissä, Tampereella, …

Ajatuksia lapsen koulutiellä Lue lisää »

Luotokieli

– Kyllä mie kirjoitan sulle vielä, lupasi Matti seurusteluaikanamme, kun kysyin, vastaako hän kirjeeseeni. Hän sanoi tarvitsevansa romanttisen ympäristön, oman rauhan ja riittävästi aikaa, että tekstiä syntyisi. Romanttinen ympäristö tarkoitti erämaamökkiä tai jotain muuta luonnonkaunista paikkaa. Ennen kirjoitettiin kirjeitä.Ajattelin, että oikea kirje olisi historian jatkumoa ja samalla erityinen rakkaudenosoitus. Kirjeen voisi lukea vuosien päästä uudestaan, …

Luotokieli Lue lisää »

Kasvua kiirehtimättä

”Olin pari päivää sijaisena päiväkodissa. Toisena päivänä oli kahdeksantoista (18!) 3-4-vuotiasta lasta hoidossa ja meitä oli vain kaksi työntekijää suurimman osan päivästä.”Ystävän viesti. Siinä on laitettu tossua toisen eteen, että kaikki lapset ovat saaneet hoidon. Tiedän, että ystäväni on tehnyt parhaansa. Hän on ihana lastenhoitaja, hyvä sijainen. Paras ja luovinkaan hoitaja ei yllä mahdottomuuksiin. En …

Kasvua kiirehtimättä Lue lisää »

Jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle

Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on. Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään …

Jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle Lue lisää »

Pieni synttärikirjoitus

Täytän tänään 45 vuotta. Ihan vasta täytin 23. Minusta tuntuu, että kaikki mummelit ovat korkeintaan 23-vuotiaita. Reilu vuosi sitten tapahtui aivan erityistä. Toivo syntyi. Minusta tuli mummeli, semmonen mehtämummeli. Silmät täynnä ihmetystä Toivo tuo toivoa ja valoa. Rakas pojanpoika, hymysuu. Saman vuoden keväänä Toivolle syntyi setä. Elämä antoi minulle vielä uuden tehtävän – rakastaa Aarnia, …

Pieni synttärikirjoitus Lue lisää »

Joulumieli

Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut.  Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …

Joulumieli Lue lisää »