– Kyllä mie kirjoitan sulle vielä, lupasi Matti seurusteluaikanamme, kun kysyin, vastaako hän kirjeeseeni. Hän sanoi tarvitsevansa romanttisen ympäristön, oman rauhan ja riittävästi aikaa, että tekstiä syntyisi. Romanttinen ympäristö tarkoitti erämaamökkiä tai jotain muuta luonnonkaunista paikkaa. Ennen kirjoitettiin kirjeitä.Ajattelin, että oikea kirje olisi historian jatkumoa ja samalla erityinen rakkaudenosoitus. Kirjeen voisi lukea vuosien päästä uudestaan, …
”Olin pari päivää sijaisena päiväkodissa. Toisena päivänä oli kahdeksantoista (18!) 3-4-vuotiasta lasta hoidossa ja meitä oli vain kaksi työntekijää suurimman osan päivästä.”Ystävän viesti. Siinä on laitettu tossua toisen eteen, että kaikki lapset ovat saaneet hoidon. Tiedän, että ystäväni on tehnyt parhaansa. Hän on ihana lastenhoitaja, hyvä sijainen. Paras ja luovinkaan hoitaja ei yllä mahdottomuuksiin. En …
Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on. Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään …
Täytän tänään 45 vuotta. Ihan vasta täytin 23. Minusta tuntuu, että kaikki mummelit ovat korkeintaan 23-vuotiaita. Reilu vuosi sitten tapahtui aivan erityistä. Toivo syntyi. Minusta tuli mummeli, semmonen mehtämummeli. Silmät täynnä ihmetystä Toivo tuo toivoa ja valoa. Rakas pojanpoika, hymysuu. Saman vuoden keväänä Toivolle syntyi setä. Elämä antoi minulle vielä uuden tehtävän – rakastaa Aarnia, …
Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut. Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …
Viime yönä kuulin yhden ehkä maailman kauneimmista lauseista. Kirjoitan levollisuuden tarinoita, olen rentoutusohjaaja, satutaiteilija. Ja äiti. Olen Unilinnun ideoija ja huovutan uniuntusia. Tuo lause on kaunis kuulla kaikissa, ovatko nämä nyt rooleja vai mitä. Jokaisessa tapauksessa joka tapauksessa. Vauva on vähän kipeänä, nukkui huonosti ja lopulta jäi kokonaan valvomaan. Syötin, kannoin sylissä ja tuuditin vaunuissa. Kello …
Pidän sylissä, lämpö nojaa lämpöön. Vauvan paino rintaani vasten. Seuraan, miten pieni hengittää, huokaisee syvään. Sormet sormeni ympärillä puristavat lujasti ja hellittävät.Miten rakas on tämä pieni. Ihmeellistä, että saimme hänet. Kotiin, syliin, sydämiin. Vähän ennen utukatseen syntymää laitoin sängyn valmiiksi, pesin pieniä vaatteita. Minussa asui levottomuus, joka vuorotteli luottamuksen kanssa. Jos sänky jääkin ilman nukkujaa. …
Somessa, LinkedInissä, tuli vastaan ajatelma. Kirjoittaja kertoi, että hän oli oppinut tärkeän viisauden mummoltaan. ”Nuorena sitä arvostaa älykkäitä ihmisiä. Aikuiseksi kasvaessaan oppii arvostamaan viisaita ihmisiä. Ja kun vuodet kuluvat, opit huomaamaan ystävällisten sydänten mittaamattoman arvon.” Nyt jos koskaan tarvitaan viisauden lisäksi ystävällisiä sydämiä. Elämä on sitä tavallista ja ei kuitenkaan. Pelko lymyilee nurkissa. En tarkoita …
– Kestämistä.Niin isä sanoi, kun miesystäväni soitti hänelle ja kertoi, että suunnittelimme yhteistä polkua ja ajattelimme kihlautua. Isä suhtautui myönteisesti ajatukseen ja toivotti samalla Matilleni kestämistä. Se oli isän huumoria. Silti totta toinen puoli. Sen verran tättärähäärä mie olen, että on se välillä varmasti kestämistäkin ollut. Isä muistutti, että rakkaus on kärsivällinen. Sitä se on, …