rakkaus

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta

Taimi nauraa. Nauru pulppuaa keveästi. Joki on peilikirkkaassa jäässä. Pitkäkoipinen, musta hevonen liukastelee jäällä, lopulta pyllähtää istualleen. Joen vastarannalla kaksi venäläistä vankia nauraa myös. Taimi ottaa tiukemmin kiinni käsikynkästäni ja kuulen hänen äänensä lähellä korvaani. – Näkisitpä tuon, Matti. Hevonen istuu jäällä, oikeasti istuu. On niin liukasta, ettei se pääse ylös. Se lykkii etukavioilla vauhtia …

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta Lue lisää »

Rakas pieni, pidän sinua hellästi

Toivo on saanut serkun ja me Matin kanssa toisen lapsenlapsemme. Onnenpolun kukat aukeavat… Kaukaa laulu soi kun lapsi syntyy.Se soi hiljaa lapsen sydämeen. Lapsi tuntee laulun omaksensa,sävel kantaa iloa ja rauhaa.Syli tunturin ja unten maavalollansa lasta tuudittaa. Aihkimänty suojaa lapsen unta.Poronvasa katsoo ystävää.Laulu tunturin niin kaunis kaikuu,lapselle se laulaa kauneimmin.. Rakas pieni, pidän sinua hellästi. …

Rakas pieni, pidän sinua hellästi Lue lisää »

Helmipöllö ja puukiipijä

Ei kuulunut mitään, ei niin mitään. Pöllö lensi äänettömästi. Vuoden viimeisenä päivänä helmipöllö oli eksynyt kanojen ulkohäkkiin. Ovi oli jäänyt auki. Se ei osannut ulos ja antoi auttaa itseään. Puolisoni nosti linnun niin, että se pääsi lentämään vapauteen. Seisoin pihalla ja pieni pöllö lensi aivan vierestäni. Vaikka olin tiennyt että pöllöt ovat hiljaisia lentäjiä, tuntui …

Helmipöllö ja puukiipijä Lue lisää »

Niin kaunis on maa

– Ollaanko me tutut?– Taijetaan olla sukua. Matilla oli kaihtimien asentaminen kerrostaloon ja oven aukaisi pieni mummo. Viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen Matti tapasi oman äitinsä, kesken arkisen työpäivän. Poika otti äitinsä kainaloon ja äiti keitti ensi kerran pojalleen kahvit. Elämä oli mennyt niin. Ehdimme käydä kylässä ja olla yhteydessä reilun vuoden ajan. Juuri kun kaikki …

Niin kaunis on maa Lue lisää »

Päivälepo

Tänä aamuna kaikki oli vaaleaa. En saa sanoja järjestykseen. Sanoja ei ole.Kissa makaa aurinkopaikassaan, valo leikkii verhon läpi. Istun ja katson joelle. Jäälautat lipuvat tummassa vedessä. Ei tapahdu suuria. Ja juuri tänä aamuna tapahtui suuria. Se suuri on tuo vaalea ulkona. Se on valo ruusussa, jonka sain siksi, kun olen äiti. Ihmeellistä, jos voisi kuulla …

Päivälepo Lue lisää »

Huolenpidon lämpö

– Äiti haluaa nähdä lapsensa. Vauvan voi tuoda hänen luokseen. Sairaalan yö kaksi kevättä sitten. Heräsin nukutuksesta ja kaikki oli aluksi sumeaa. En ollut varma, olinko yhä unessa. Ihmisten äänet kuuluivat kaukaa. – Näenkö mie unta, vai ootteko te oikioita ihimisiä?– Ollaan me oikeita ihmisiä, kuului hoitajan ystävällinen naurahdus. Suljin silmäni ja ajattelin kiitollisena, että …

Huolenpidon lämpö Lue lisää »

Etsin valoisia tarinoita

Hyvä hiljaisuus ei satuta. Hiljaisuus ihmisten välillä silloin, kun pitäisi olla sanoja, satuttaa. – Hiljaisuuskin voi olla väkivaltaa, isä sanoi ja minä juoksin ulos, pois, tietä pitkin, naapurin talliin, jossa oli lämminverihevonen Yankee Mini. Nojasin sen kylkeen. En tahallaan ollut hiljaa. Ei minulla ollut uhmaa. Eikä sanoja sille, mitä tunsin. Isän ja minun välille laskeutui …

Etsin valoisia tarinoita Lue lisää »

Pitää paikkansa

  Se oli naistenpäivä. Istuin nuotiolla. Ajattelin. Mietin, kuinka usein sanon ääneen muillekin kuin perheen pienimmille sen hyvän, mitä heistä ajattelen. Voisinko sanoa useammin? Tai sen, että yleensä ajattelen heitä. Istuin laavulla ja katsoin kintaitani. Yli 20 vuotta vanhat, punaiset kintaat. Äiti ne minulle aikanaan osti. Joskus mietin, miksi äiti osti punaiset. Ja sitten olin …

Pitää paikkansa Lue lisää »

Ajatuksia lapsen koulutiellä

– Kaikki surulliset tekevät itsemurhan, sanoo nuori. Oli kuullut sen jostain. Reppu selässä astelee pieni koululainen. Pellon poikki, metsän vierestä. Kävin vastassa ekaluokkalaista, kun pakkanen koputteli -33 ja tuntui kuin -39. Ettei yksin tarvinnut kylmässä kulkea. Lapsi sai valita kävelytien ja polun väliltä. Siispä taaperrettiin. Uutterasti päivä toisensa jälkeen Suomen koululaiset Raahessa, Kotkassa, Helsingissä, Tampereella, …

Ajatuksia lapsen koulutiellä Lue lisää »

Luotokieli

– Kyllä mie kirjoitan sulle vielä, lupasi Matti seurusteluaikanamme, kun kysyin, vastaako hän kirjeeseeni. Hän sanoi tarvitsevansa romanttisen ympäristön, oman rauhan ja riittävästi aikaa, että tekstiä syntyisi. Romanttinen ympäristö tarkoitti erämaamökkiä tai jotain muuta luonnonkaunista paikkaa. Ennen kirjoitettiin kirjeitä.Ajattelin, että oikea kirje olisi historian jatkumoa ja samalla erityinen rakkaudenosoitus. Kirjeen voisi lukea vuosien päästä uudestaan, …

Luotokieli Lue lisää »