kirjoittaminen

Nämä maisemat ovat työhuoneitani

Joen hehku pysäytti. Onneksi kuljin rannalle.Ja silti yksi pieni kukka jokivarressa voi tarjota saman sykähdyksen sydämeen tai jopa enemmän.Sitä voi sanoa yllätykseksi, jonka elämä salaisuuksineen kätkee sisäänsä.Ja meihin, joissa pienet ja suuret näkymät soljuvat tai ritisevät lomittain. Ilta. Sateen jälkeen laskeva aurinko, hiljainen tuuli. Yhtä hiljainen vesi, taivas ja tummat puut.Laituri, jolla seisoin. Tai no …

Nämä maisemat ovat työhuoneitani Lue lisää »

Usvauinti

Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …

Usvauinti Lue lisää »

Annan pilven ja auringon olla

Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …

Annan pilven ja auringon olla Lue lisää »

Etsin valoisia tarinoita

Hyvä hiljaisuus ei satuta. Hiljaisuus ihmisten välillä silloin, kun pitäisi olla sanoja, satuttaa. – Hiljaisuuskin voi olla väkivaltaa, isä sanoi ja minä juoksin ulos, pois, tietä pitkin, naapurin talliin, jossa oli lämminverihevonen Yankee Mini. Nojasin sen kylkeen. En tahallaan ollut hiljaa. Ei minulla ollut uhmaa. Eikä sanoja sille, mitä tunsin. Isän ja minun välille laskeutui …

Etsin valoisia tarinoita Lue lisää »

Oli pieni tyttö…

Eräänä aamuna 5v lapsi– Mie oon keksiny runoa. Alotin jo illalla. ”Oli pieni tyttö, rakas lapsi.” – Tännään keksin runolle lopun ”Sillä tytöllä oli kaksi isosiskoa ja kaksi isoveljeä…” -Se ei ollu noin lyhyt, keksin enemmän ”Niillä oli uusi vuosi.Ne söi piparia, kakkua, sipsejä – ja vielä karkkejakin. (Naurua.)Ja oli limsaakin.” – Mie vielä mietin. …

Oli pieni tyttö… Lue lisää »

Rauhoittavia tarinoita tuntureilta

Vuosi sitten 11.11. julkaistiin Yle AreenassaRauhoittavia tarinoita tuntureilta -sarja. Kuuntelukertoja on yhteensä yli 250 000. 💛🙏🏼🐦 Olen onnellinen, että Aami ja Kajo sekä Usva-mummo ovat löytäneet kuulijansa. Pohjoisesta luonnosta kirjoittaminen tuo levollisen olon. Kuljen luonnossa ja kirjoitan. Tarinoista saamani palaute kannustaa ja ilahduttaa. ”Tarinat tekevät sen, mitä lupaavat – ne rauhoittavat.” Yksi haaveeni on ollut, …

Rauhoittavia tarinoita tuntureilta Lue lisää »

MIe kirjoittaja

Mikä on sinun ammatillisuuttasi?  Mikä minun?Pitkä työura kotiäitinä, arjenharmaa, lämmin villatakki harteilla.  Kuljeksiva kirjoittaja, joka puhuu metsää, puuta ja heinää. Laittaa palan sydäntään kaikkeen siihen luovaan, mitä tekee.  Satutaiteilija. Työkseen tunteellinen ammattiajattelija. Eksyksissä kaikesta, mikä on uraoleellista, mainetärkeää, menestyskeskeistä. Lasten keskellä. Aitiopaikalla kuulemassa elämän syvimpiä ääniä: olet-rakas-äitiä, lapsen unihengitystä, ensiaskeleen riemua ja vihervarpusen talvivihellystä kotikoivikossa.  Täällä pohjoisessakin on osaavia …

MIe kirjoittaja Lue lisää »

sumurikko

Joko päivä on?

”Joko päivä on?”Vanhan kansan mukaan karhu kääntää kylkeään Heikin päivänä 19.1. tai sen tienoilla ja kysyy, onko jo päivä. Sillä on silloin talviunet puolivälissä.  Luen, miten pirteästi ihmiset kertovat uudesta tarmosta ja tekemisen meiningistä heti vuoden alusta. Mietin, miten minulla tuntuvat talviunipäivät joululoman jälkeen jatkuvan. Että jos kääntäisi kylkeään ja raottelisi silmiään vähän myöhemmin.  Ymmärrän toki, …

Joko päivä on? Lue lisää »

Kuvitus vailla tarinaa

Sain kirjoitustoiveen ihmiseltä, joka ei enää ole täällä.  Ystäväni, tunturien vaeltaja, oli jättänyt vielä yhdet terveiset välitettäväksi minulle.   Meillä oli nuorena yhteinen haave: Mie kirjoitan tarinoita ja Anna-kaimani kuvittaa ne. Se oli valoisa, ihana haave, joka jäi vuosiksi elämän jalkoihin. Mutta muistimme sen.  Tiesin, että Anna ei toivu sairaudestaan. Ystävä oli levollinen tämän totuuden kanssa, vaikka olisi …

Kuvitus vailla tarinaa Lue lisää »

Urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi

”Adisa sanoo, että hän on kuullut tuulentyttärien laulua. Mio nauraa kavereiden mukana. Ei sellaista voi kuulla. Eihän sellaisia ole olemassakaan.” Viime syksynä soi puhelin ja minulta kysyttiin, voisinko kirjoittaa sadun. Ensi viikolla Oulaisten kirkossa esitetään urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi. Urkusatu on satu, jonka esityksessä käytetään urkumusiikkia tuomassa tunnelmaa ja kuljettamassa tarinaa laulusävelmien ja improvisaation …

Urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi Lue lisää »