kirjoittaminen

Oli pieni tyttö…

Eräänä aamuna 5v lapsi– Mie oon keksiny runoa. Alotin jo illalla. ”Oli pieni tyttö, rakas lapsi.” – Tännään keksin runolle lopun ”Sillä tytöllä oli kaksi isosiskoa ja kaksi isoveljeä…” -Se ei ollu noin lyhyt, keksin enemmän ”Niillä oli uusi vuosi.Ne söi piparia, kakkua, sipsejä – ja vielä karkkejakin. (Naurua.)Ja oli limsaakin.” – Mie vielä mietin. …

Oli pieni tyttö… Lue lisää »

Rauhoittavia tarinoita tuntureilta

Vuosi sitten 11.11. julkaistiin Yle AreenassaRauhoittavia tarinoita tuntureilta -sarja. Kuuntelukertoja on yhteensä yli 250 000. 💛🙏🏼🐦 Olen onnellinen, että Aami ja Kajo sekä Usva-mummo ovat löytäneet kuulijansa. Pohjoisesta luonnosta kirjoittaminen tuo levollisen olon. Kuljen luonnossa ja kirjoitan. Tarinoista saamani palaute kannustaa ja ilahduttaa. ”Tarinat tekevät sen, mitä lupaavat – ne rauhoittavat.” Yksi haaveeni on ollut, …

Rauhoittavia tarinoita tuntureilta Lue lisää »

MIe kirjoittaja

Mikä on sinun ammatillisuuttasi?  Mikä minun?Pitkä työura kotiäitinä, arjenharmaa, lämmin villatakki harteilla.  Kuljeksiva kirjoittaja, joka puhuu metsää, puuta ja heinää. Laittaa palan sydäntään kaikkeen siihen luovaan, mitä tekee.  Satutaiteilija. Työkseen tunteellinen ammattiajattelija. Eksyksissä kaikesta, mikä on uraoleellista, mainetärkeää, menestyskeskeistä. Lasten keskellä. Aitiopaikalla kuulemassa elämän syvimpiä ääniä: olet-rakas-äitiä, lapsen unihengitystä, ensiaskeleen riemua ja vihervarpusen talvivihellystä kotikoivikossa.  Täällä pohjoisessakin on osaavia …

MIe kirjoittaja Lue lisää »

sumurikko

Joko päivä on?

”Joko päivä on?”Vanhan kansan mukaan karhu kääntää kylkeään Heikin päivänä 19.1. tai sen tienoilla ja kysyy, onko jo päivä. Sillä on silloin talviunet puolivälissä.  Luen, miten pirteästi ihmiset kertovat uudesta tarmosta ja tekemisen meiningistä heti vuoden alusta. Mietin, miten minulla tuntuvat talviunipäivät joululoman jälkeen jatkuvan. Että jos kääntäisi kylkeään ja raottelisi silmiään vähän myöhemmin.  Ymmärrän toki, …

Joko päivä on? Lue lisää »

Kuvitus vailla tarinaa

Sain kirjoitustoiveen ihmiseltä, joka ei enää ole täällä.  Ystäväni, tunturien vaeltaja, oli jättänyt vielä yhdet terveiset välitettäväksi minulle.   Meillä oli nuorena yhteinen haave: Mie kirjoitan tarinoita ja Anna-kaimani kuvittaa ne. Se oli valoisa, ihana haave, joka jäi vuosiksi elämän jalkoihin. Mutta muistimme sen.  Tiesin, että Anna ei toivu sairaudestaan. Ystävä oli levollinen tämän totuuden kanssa, vaikka olisi …

Kuvitus vailla tarinaa Lue lisää »

Urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi

”Adisa sanoo, että hän on kuullut tuulentyttärien laulua. Mio nauraa kavereiden mukana. Ei sellaista voi kuulla. Eihän sellaisia ole olemassakaan.” Viime syksynä soi puhelin ja minulta kysyttiin, voisinko kirjoittaa sadun. Ensi viikolla Oulaisten kirkossa esitetään urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi. Urkusatu on satu, jonka esityksessä käytetään urkumusiikkia tuomassa tunnelmaa ja kuljettamassa tarinaa laulusävelmien ja improvisaation …

Urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi Lue lisää »