Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …
Vilukko heijasti valoa ja oli kasvattanut juurensa maan sisään, kohti kirkasta Jääräjoen vettä. Nuorgamissa löytyi virran varrelta tämä pieni, valkoinen kukka. Kävimme tänä kesänä mieheni kanssa meiltä vielä pohjoisempana. Virtojen varsilla. Ajoimme hiekkatietä.– Käännytään kohta takaisin, mieheni sanoi.Toivoin, että ajaisipa vielä vähän eteenpäin. En sanonut toivetta ääneen. Tapahtui kuin Myrskyluodon Maijassa: ”Puhe turhaa on ja …
Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …
Hyvä hiljaisuus ei satuta. Hiljaisuus ihmisten välillä silloin, kun pitäisi olla sanoja, satuttaa. – Hiljaisuuskin voi olla väkivaltaa, isä sanoi ja minä juoksin ulos, pois, tietä pitkin, naapurin talliin, jossa oli lämminverihevonen Yankee Mini. Nojasin sen kylkeen. En tahallaan ollut hiljaa. Ei minulla ollut uhmaa. Eikä sanoja sille, mitä tunsin. Isän ja minun välille laskeutui …
Vuosi sitten 11.11. julkaistiin Yle AreenassaRauhoittavia tarinoita tuntureilta -sarja. Kuuntelukertoja on yhteensä yli 250 000. 💛🙏🏼🐦 Olen onnellinen, että Aami ja Kajo sekä Usva-mummo ovat löytäneet kuulijansa. Pohjoisesta luonnosta kirjoittaminen tuo levollisen olon. Kuljen luonnossa ja kirjoitan. Tarinoista saamani palaute kannustaa ja ilahduttaa. ”Tarinat tekevät sen, mitä lupaavat – ne rauhoittavat.” Yksi haaveeni on ollut, …
Erotessa ajattelee, että näemme vielä. Vaikka oikeastaan kukaan ei tiedä. Joskus hyvästellessä se, että ei tiedä, tulee voimakkaasti mieleen ja sitten sanoo toiselle ne tärkeimmät sanat. Pian sytytämme kynttilöitä heille, joita emme sitten nähneetkään. Tähän ikään mennessä heitä, joita kaipaa, on kertynyt useita. Suruviestit saavuttavat meidät monella tapaa. Lähtö voi tulla äkisti. Isän hiihto katkesi …
Äiti, leipää! Ajatusvirrassani kulkevat yhtäkkiä vahvat sävyt. Luokseni tulevat hoiva, huolehtiminen, lempeys, kipu ja riemu. Tässä me olemme, äidin lapset ja Pentin lapset ja lastenlapset. Äiti ja Pentti avioituivat kymmenen vuotta sitten. He ovat yhdysside kahden perheen välillä. Kokoonnuimme vastikään juhlistamaan heidän yhteistä taivaltaan. Tunnen vahvasti elämän, sen arvoituksellisen, käsittämättömän sykkeen. Elän hetkeä, kun äiti …
– Tuo tieva tuolla, tuossa kohtaa, missä näkyy polun viimeinen mukka. Poromies neuvoi meille paikan, minne ystävämme tuhkat oli ripoteltu. Emme tunteneet poromiestä eikä hän meitä. Hän vain tuli paikalle samaan aikaan, juuri kun olimme saapuneet autiotuvalle. Liikutti, että yllättäen saimme tällaisen oppaan. – Anna oli ainoa, jolle poromiehet tekivät valmiit polttopuut, muille ei tehty, …
Päärynä. Mangomeloni. Mansikka. Suklaanougat. Piparminttu. Lakritsi… Lapset valitsevat jäätelöistä mieluisinta. Meän perheen perinteeseen kuuluu, että käymme kerran kesässä ostamassa kioskilta pallojätskit. Jos vain mahdollista, ostamme ne Kemijärveltä ihan vain naapurikuntaa kannattaaksemme ja kokeaksemme itsemme turisteiksi. Jokunen vuosi sitten oli kesäloman viimeinen päivä ja tötteröt ostamatta. Mieltä jarrutti, kun koulun alkaessa oli muutakin rahamenoa. – Ootte luvannu, että …