Helähdys
Syksyn viimeinen kissankello eilen kuulinmiten se helähti vielä kerran siinä soi elämä, luopuminenja kiitos yhdessä pienessä helähdyksessä
kiitollisuus
Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta
Taimi nauraa. Nauru pulppuaa keveästi. Joki on peilikirkkaassa jäässä. Pitkäkoipinen, musta hevonen liukastelee jäällä, lopulta pyllähtää istualleen. Joen vastarannalla kaksi venäläistä vankia nauraa myös. Taimi ottaa tiukemmin kiinni käsikynkästäni ja kuulen hänen äänensä lähellä korvaani. – Näkisitpä tuon, Matti. Hevonen istuu jäällä, oikeasti istuu. On niin liukasta, ettei se pääse ylös. Se lykkii etukavioilla vauhtia …
Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta Lue lisää »
Rakas pieni, pidän sinua hellästi
Toivo on saanut serkun ja me Matin kanssa toisen lapsenlapsemme. Onnenpolun kukat aukeavat… Kaukaa laulu soi kun lapsi syntyy.Se soi hiljaa lapsen sydämeen. Lapsi tuntee laulun omaksensa,sävel kantaa iloa ja rauhaa.Syli tunturin ja unten maavalollansa lasta tuudittaa. Aihkimänty suojaa lapsen unta.Poronvasa katsoo ystävää.Laulu tunturin niin kaunis kaikuu,lapselle se laulaa kauneimmin.. Rakas pieni, pidän sinua hellästi. …
Harvinaisia lintuja
Luovuudessa on vähän samaa kuin unessa. Sitä ei voi pakottaa, mutta sen eteen voi tehdä töitä.Luovuus tarvitsee tilaa, se häiriintyy kiireestä. Unipuuskista ei ole paljon kokemusta, mutta oli hykerryttävää seurata sanallista luovuuspuuskaa. Toisen sanataiteilu inspiroi itseäkin. Kolea päivä. Lapsi (tuolloin 4v) istui kotisohvalla ja katsoi isänsä lintukirjaa. Kädet levisivät ihmetykseen:– Oon nähny aivan aaivan harvinaisia lintuja. …
Kuuluu hiljaa laulu kaukainen
– Jari soittaa täältä Tappurista. On surullista kerrottavaa. Sinun isä, hyvä ystäväni, Olavi on kuollut. Yritimme elvyttää… Kuuntelin sanoja. Ymmärsin ja en ymmärtänyt. Oli pitkäperjantai 21 vuotta sitten. Isä oli hiihtämässä ystäviensä kanssa tunturissa. Hänen matkansa päättyi 58-vuotiaana äkillisesti kesken hiihdon Tappurin kämpän läheisyyteen. Lapista tuli kotiin rinkka ilman kantajaa. Isä kävi joka kesä, pääsiäisen aikaan …
Onnenpolku tunturilla
– Kirjoittaisitko meille runon?Onnenpolku tunturilla on laulu, jonka kirjoitin, kun Yläkemijoen Laululasten kuoronjohtaja, Hillevi Vitikka, toivoi.Tämä lasten lauluryhmä on ainoa kansalaisopiston lastenkuoro Lapissa. Oli ihana kirjoittaa heille laulu. Ehkä sille löytyy vielä ihan oma sävelkin, nyt sitä on laulettu Nocturnen sävelellä. Olin kuuntelemassa lasten ja aikuisten kuorojen lauluharjoitusta, jossa he lauloivat Onnenpolkua. Ajattelin, että varmaan …
Levosta nähtiin vain unta
– Levosta nähtiin vain unta.Tällaisen vastauksen sain, kun kysyin, muistuuko (juuri kuulemistani) rankoista savotta- ja uittoajoista jotain hetkeä, että olisi istahtanut kivelle tai kannon nokkaan ja olisi vähän aikaa tuumaillut ja vetänyt henkeä. Olin alkuviikosta pitämässä ensimmäistä tarinallista Valoisat muistot -hetkeä ikääntyneille. 12-vuotiaana savottataipaleensa aloittanut kertoi, että työaika oli maanantaista lauantaihin ja ruoka- ja kahvitaukoihin …
Tavoitatko sen, kuka olet?
Kuopus (2v4kk) oivalsi, että olen äidin lisäksi Anna.Hän käyttää nimeäni nyt melkein joka lauseessa.– Laitakko Anna mulle maitoa? Anna, mitä sinä teet? Tule Anna tähän minun vieleen, katotaan kiljaa. Tuntuu hupaisalta. Olen tottunut, että olen äiti tässä pottukattilan, kauppakassien ja pyykkitelineiden maailmassa. Raparonttosten, vilttihetkien ja ruutuaikakeskustelujen vaihtelevassa maastossa.Kun kodissa on monen ikäisiä, se on Elämää …
Tarinahetki
Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …
Kukka runon sukua
Vilukko heijasti valoa ja oli kasvattanut juurensa maan sisään, kohti kirkasta Jääräjoen vettä. Nuorgamissa löytyi virran varrelta tämä pieni, valkoinen kukka. Kävimme tänä kesänä mieheni kanssa meiltä vielä pohjoisempana. Virtojen varsilla. Ajoimme hiekkatietä.– Käännytään kohta takaisin, mieheni sanoi.Toivoin, että ajaisipa vielä vähän eteenpäin. En sanonut toivetta ääneen. Tapahtui kuin Myrskyluodon Maijassa: ”Puhe turhaa on ja …