Lapsi katsoi minua pitkään kyläkirjastossa– Kuka sie olet?– Mie oon Anna.– Mie oon neljä. Odotin, että lapsi sanoisi nimensä. Sen sijaan hän sanoi ikänsä. Tällaiset lasten poikkeamat ns. totutuista kaavoista piristävät. Me aikuiset uraudumme helposti. Lapsi juoksi kirjaston toiseen huoneeseen ja kuulin, miten hän kertoi isälleen: – Siellä on se satuteltan satutäti. Pian lapsi seisoi …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelkäämisestä toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat lempeät tuulet. Ja nekin päivät, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa ihan hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi pois, pois.Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on …
Kes kit ty mi nen. Aamu. Lapsi istuu sohvalla ja katsoo sormiaan. Mie katson lasta ja palaan johonkin, mikä on jo mennyt. Kellon askeläänet kuuluvat keittiön seinältä. Lintu laulaa lasin takana. Se laulaa. Kesä tulvii valoa. Katson lasta. Lapsen hiukset ovat valoa, silmät. Koko tämä keskittymisen hetki on valoisa ja kuljettaa minut lämpimästi omaan lapsuuteeni: Mummo kuorii …
”Olin pari päivää sijaisena päiväkodissa. Toisena päivänä oli kahdeksantoista (18!) 3-4-vuotiasta lasta hoidossa ja meitä oli vain kaksi työntekijää suurimman osan päivästä.”Ystävän viesti. Siinä on laitettu tossua toisen eteen, että kaikki lapset ovat saaneet hoidon. Tiedän, että ystäväni on tehnyt parhaansa. Hän on ihana lastenhoitaja, hyvä sijainen. Paras ja luovinkaan hoitaja ei yllä mahdottomuuksiin. En …
Pakenetko?Töihin, kiireeseen tai ehkä hiljaisuuden suorittamiseen. Pakenetko someen, videoklippeihin, yksityiskohtiin tai analysointiin. Pakenetko menestymistä, iloa, joka yllättää, heikkoa itsetuntoa, hylkäämistä? Totuutta, muutosta ja sitä, mikä ei muutu? Pakenetko olemaan samaa mieltä. Pakenetko naurua, juhlaa ja kaikkea, mikä tuntuu jonkin aikaa liian sekavalta tai epämääräiseltä? Tai katoavaisuutta – surua, joka sinussa kuiskii. Jos surua pakenet, pakenet elämää. Juokset.Risut raapivat kasvojasi. Jalat uppoavat märkään …
– Bures bures,uusi opettajamme tervehti saameksi. Heikki-ope oli siitä lähtien meille oppilaille Buris-Buris. Löysin 26 vuotta vanhan kirjeen. Se oli tullut Heikki-opelta.Kun olin lukiossa, keräsimme aineistoa historiantutkielmaa varten. Soitin Heikille, että olimme kahden luokkakaverini kanssa päättäneet tehdä tutkielman siitä, kun olimme kolmannella luokalla ala-asteella vuonna 1987. Kolmas kouluvuotemme oli ollut erityinen. Teimme paljon kaikkea mukavaa. Heikki …
Yhtenä aamuna minulle soitti linja-autonkuljettaja Markku. Hänellä oli tarina. Ja olin tullut mieleen. Kuuntelin tutun miehen kertomuksen. Hän oli edellisenä iltana siistinyt keittiön oikein vimosen päälle, tiskit ja kaikki. Aikaisin seuraavana aamuna, kun Markku meni keittiöön, siellä oli pöydällä iltapalavermeitä, ruuan murusia ja likaisia astioita. – Jaha, se on poika käynyt ottamassa palasta. Elämässäni useamman pöydälle kaatuneen …
Kun omassa elämänhistoriassa tapahtuu jotain suurta, aika jakautuu ennen ja jälkeen. Esimerkiksi silloin, kun hän vielä oli täällä. Ja miten erilaista kaikki on, kun hän ei enää ole.Tai aika ennen kuin kohtasimme. Tai sen jälkeen kun saimme lapsen. Ja niin edelleen. Sama on yhteiskunnassa, siinä omassa miniympäristössä kuin myös laajemmin, lopulta koko maailmassa. Isompien kuvioiden hahmottaminen vie kauemman …
Täytän tänään 45 vuotta. Ihan vasta täytin 23. Minusta tuntuu, että kaikki mummelit ovat korkeintaan 23-vuotiaita. Reilu vuosi sitten tapahtui aivan erityistä. Toivo syntyi. Minusta tuli mummeli, semmonen mehtämummeli. Silmät täynnä ihmetystä Toivo tuo toivoa ja valoa. Rakas pojanpoika, hymysuu. Saman vuoden keväänä Toivolle syntyi setä. Elämä antoi minulle vielä uuden tehtävän – rakastaa Aarnia, …
Etäisillä teillä kuljetaan askelia, joita en tunne. Kumina metsien ja virtojen takaa ei kantaudu tänne. Silti tuntemattomat askelet ovat minussakin. Vaikka suljen silmät, korvat, median, mielen, kaukainen kumina kuuluu hiljaisesti. Valo lisääntyy, kevät lähestyy. Hämärän rajalla ihminen kysyy kärsimyksen määrää maailmassa ja itsessään. Vaikenee, ettei vastaus olisi liian raskas kuulla. Minäkin tartun tarinaan, joka kantaa, ei …