Oletko joskus havahtunut, että sinulla on mennyt vähän hukkaan se, mikä tuo elämään tarkoituksen?
Se, mitä todella arvostat?

Onnellista, jos elämässäsi ovat läsnä ne, mitkä ovat tärkeää.

Teetkö sitä, mitä teet, siksi, että pidät siitä?
Vai teetkö, koska muutkin tekevät tai väittävät tekevänsä?

Kun ihminen kokee innottomuutta ja tyhjyyttä, hän yrittää täyttää tyhjyyttä materialla, fyysisellä nautinnolla tai ajatusten turruttamisella.

Tyhjyys ei sillä tavoin katoa. Täytyy uskaltaa pysähtyä. Löytää itsensä ja muut tärkeät. Sitten jatkaa askel kerrallaan, rauhassa.

Helpottaa, jos on mahdollista, että keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Ei (moni)suorita elämää.

Väsynyt ihminen tarvitsee levon.
Levänneenä jaksaa taas ja rakkaus toisiin ja itseen elpyy.
Luonto on hyvä elpymäkaveri.

Arkiset askareet, merkityksen kokeminen ja toisten auttaminen lisäävät ihmisen onnellisuutta. Muutamia asioita mainitakseni.

Mitä toisten auttaminen voisi merkitä sinun elämässäsi? Juuri nyt, elämäntilanteesi huomioiden, niillä voimavaroilla ja tiedolla ja taidolla, mitkä sinulla on.

Tällaisia ajatuksia virtasi, kun luin japanilaisesta ikigaista.

Kerran, kun kiitin avusta, samassa projektissa mukana ollut mies vastasi
– Toisiamme auttamaan meidät kai tänne pallolle luotiin.