Käsien tottuneet liikkeet. Piipun rassaus ja puhdistus. Kopautus tuhka-astiaan, Mixturea piipun koppaan, kevyt tasoitus. Sytytys, imu ja puhallus. Olohuoneessa leijui vaalea savu. Isä poltti piippua. Isä oli kirjallisuuden suuri ystävä. Älykkö. Lapin samoaja.Hän puolusti työssään ihmisiä, joita oli kohdeltu väärin, kunnioitti vanhoja ja myötäeli sairaita tai surevia. Lakimies. Isän sana oli kotonakin laki. Kun isä …
Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …
Joen hehku pysäytti. Onneksi kuljin rannalle.Ja silti yksi pieni kukka jokivarressa voi tarjota saman sykähdyksen sydämeen tai jopa enemmän.Sitä voi sanoa yllätykseksi, jonka elämä salaisuuksineen kätkee sisäänsä.Ja meihin, joissa pienet ja suuret näkymät soljuvat tai ritisevät lomittain. Ilta. Sateen jälkeen laskeva aurinko, hiljainen tuuli. Yhtä hiljainen vesi, taivas ja tummat puut.Laituri, jolla seisoin. Tai no …
Rakas vanhaihminen kaipaa kotiin. Puheesta on vaikea saada selvää. Erotan, että puhuu joesta, joka pitää ylittää. Hoivakodin huone ei ole yhtäkkiä tuttu. Hän kaipaa sinne, missä kuuluivat arjen tutut äänet. Räsymattojen pirttiin. Sanon, että hänellä on ollut elämässä monta kotia. Luettelen niistä osan. Hän kuuntelee ja sanoo– Ihmeteltävän monta kotia. Mitä, jos minulta menee muisti? …
Vilukko heijasti valoa ja oli kasvattanut juurensa maan sisään, kohti kirkasta Jääräjoen vettä. Nuorgamissa löytyi virran varrelta tämä pieni, valkoinen kukka. Kävimme tänä kesänä mieheni kanssa meiltä vielä pohjoisempana. Virtojen varsilla. Ajoimme hiekkatietä.– Käännytään kohta takaisin, mieheni sanoi.Toivoin, että ajaisipa vielä vähän eteenpäin. En sanonut toivetta ääneen. Tapahtui kuin Myrskyluodon Maijassa: ”Puhe turhaa on ja …
Hyppään kesään kuin kukkamereen kulleronkeltainen hame ylläni. Tervetuloa juhannus, valoisa mittumaari. On aika heittää pyyhe harteille ja juosta lasten kanssa kilpaa uimapolkua rantaan, uida pois kaikki pölyt ja mielen seitit. On aika leipoa kakku juhannusprinsessalle, tasan yksitoista vee, jolle Pajakylän joulupukki ehdotti nimeksi Marmelaadidaadi. Mutta Ilona oli heti ihan meidän Ilona. Onko aika kerätä seitsemän …
Oletko joskus kieltänyt surua tulemasta luoksesi? Koska ei sille ole tilaa, ei aikaa, ei voimavaroja. Ja pakenet nauruun, keveyteen tai vain ”kyllä minä pärjään ja jaksan” – koska on pakko. Ilo on valoisampaa, tarttuu kädestä ja juoksee metsän polkuja loikka-askelin. Lopulta edessä on suo ja rämpöaskelet. Et voi paeta enää.Suru laittaa kohdattavaksi aiemmatkin surut, vaikka …
– Rekku lähtee Amerikkaan. Kuvittelin Amerikan kaukana olevaksi isoksi nurmikentäksi, jossa eläimet juoksevat vapaina. Ihmettelin, millä koirat pääsevät sinne.– Junalla, joku sisaruksistani kertoi. Rekku oli karannut metsään ja purrut siellä kävelyllä ollutta naapurin mummoa. Piti käydä lääkärissä. Asia sovittiin, isä maksoi lääkärin ja lääkkeet. Rakastin Rekkua, vaikka se oli vähän arvaamaton. Kerran se varasti pyykkinarulta …
Eräänä itsenäisyyspäivänä lapset laskivat Suomen ikää. – Onpa vanha!– Kuoleeko Suomi?– Eihän maa voi kuolla, nauroi toinen. – Miksi on sotia?– Jos mie olisin presidentti, määräisin, että kaikissa maissa pitäis olla rauha, sanoi pieni poika. Mietin tuolloin, että kunpa näin saisi säilyä aina, rauhantahto ja lapsuuden huolettomuus. Huomenna on itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati Oulussa. Paraatin teemana …
