Tuttu polku, pieni metsä. Kohina kuuluu jo kauas. Mehtäputous on vapaa!

Ensin lähes huomaamatta hiipien ja sitten aivan rytinällä ilo hyppää puseroon. Kuin putous. Totta se on, vesi virtaa! Virtanen on päässyt talven kuormasta jään ja lumen alta ja juoksee kivien yli, kuplii ja kantaa aurinkoa mukanaan.

Ilahdun uusista luontopaikoista. Ne virkistävät ja hoitavat. Sydän sykähtyy, katse lepää ja ajatuksiin tulee tilaa. Mutta samalla olen tuttujen paikkojen uskollinen ystävä. Ne lopulta antavat ja opettavat ehkä enemmän.

Joka kerta tuttu mehtäputous on erilainen. Veden määrä, valon suunta, lämpötila, vuodenaika, tuuli, ilta vai aamu – niin paljon ja enemmänkin muuttuvia tekijöitä. Joskus iso lintu kaarta putouksen yli, joskus pieni lintu istuu putouksen vieressä kasvavassa kuusessa ja laulaa. Orava hyppii polun yli, lehdet ovat paljastuneet lumen alta.

Joka kerta katson samaa paikkaa uusin silmin, sillä minussakin on tapahtunut muutosta. Sitä tapahtuu koko ajan, vaikka emme tiedostaisi sitä. Ajatus, tieto, tunne, ajan kulu, tarina, kohtaaminen… kaikki ne muovaavat meitä.

Sama tuttu ja turvallinen paikka, sama tuttu ihminen ja silti molemmat ovat muuttuneet edellisestä tapaamisesta. Kohtaaminen on siis uusi. Näin se on luonnossa. Ja tätä samaa se on ihmisten kesken. Näemme tämän, jos avaamme silmät ja ajatuksemme.

Kävelin kohta kolmivuotiaan kuopuksen kanssa jäistä polkua putoukselle. Lapsi liukasteli. Otin häntä kädestä kiinni ja ohjasin kulkemaan polun sivuun. Minullakin meinasi liukua jalan alla ja henkäisin
– Oho hupsista, meinasin liukastua!
– Mää ymmärrän.

Miten tämä pieni välähdys liittyi tähän tarinaan? Lapsen sanat olivat hellyttävät ja koomiset siksi, kun ne osuivat kohdilleen, kommentti oli yllättävä niin pieneltä. Ja varmasti totta. Hän ymmärsi.

Myötätuntoinen ”mää ymmärrän” avasi silmiä ja ajatusta. Mitä kaikkea lapsi näkee, kuulee ja lopulta ymmärtää? Näidenkin ajatusten kanssa olin putouksella vähän eri ihminen kuin edellisenä päivänä.

Ja putous. Virtaava vesi oli pääsiäisaamuksi muovannut siihen jäisen enkelin. Hieno taideteos.

Luultavasti seuraavan kerran kun menen sinne, sitä ei enää ole. On jotain muuta.