Tunturi ei ole sattumalta kirjoituksissani. Sen polut, purot, niillä on paikkansa. Tunturi on kaunis sana. ”On yö. Keskikesän yö. Tunturi nukkuu, vain sen pienet purot juoksevat hereillä.” Näin alkaa Unilinnun syntytarina. Tunturin rinteessä, niittyvillojen keskellä, syntyi Unilintu. Se nousi siivilleen ensimmäistä kertaa. Oli lasten valoisien unitarinoiden aika. Pitkäperjantai vuosia sitten, mustaperjantai. Tuuli yltyi lähes myrskyksi. …
– Kerro minulle kesästä Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun. Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa. – Mutta kerro minulle kesästä Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus. Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …
Äiti hyssyttää pikkuveljeä vaunuissa ja laulaa kissanpojasta, joka pyytää sillan alla olevaa hiirosta leikkiin. Makaan äidin ja isän sängyllä, kuuntelen laulua. Tämä on muistikuva lapsuudesta. Tiesin, miten se laulu menee, olin kuullut sen äidin laulamana usein. Kissa houkuttelee hiiren juoksemaan kilpaa kanssaan, palkintona voittajalle on rinkeli. Ahne hiiri lähtee juoksukilpaan, voittaa sen. ”Juosta vilistettihin, ensin …