luonto

Täynnä mustikoita

Metsät täynnä mustikkaa. Miten paljon helpompaa olisi, jos niitä mustikoita ei nyt vaan olisi siellä mehtässä ja joka paikassa. Somessakin mokomat kasvavat!  Jos tietää, että mustikoita tai mitä tahansa marjoja on, iskee levottomuus. Kun haluaisi poimia pois ne sieltä. Roppia ämpäriin. Sitä sitten koittaa luovia, että tuossa ja tuossa välissä ehkä kipaistaan, haetaan vitamiinit talteen …

Täynnä mustikoita Lue lisää »

Kastan varpaat kesään

Kesäöistä ajatusvirtaa  Kastan varpaat kesään ja kerään aurinkoa. Nukun tuulenhenkäykseen.Ja herään, kun joku on vailla maitoa.  Kesä on jo hilippassut tovin heinäkuuta. Vielä voin kuulla lintua aikaisin aamulla. Pajulintu laulaa vihreitten lehtien takana. Oma pieni pajulintu käpertyy lähelleni vatsa pullollaan lämmintä.  Yöilma on hiostava. Ehkä se kerii ukkosta päivälle. Ajatukset. Niitä on jos jonkinlaisia. Useimmat niistä, varsinkin …

Kastan varpaat kesään Lue lisää »

Yllämme koivujen heiju

En jaksa. Ei tästä tule mitään. Ei niin mitään…  Tunnen puolison käden selässäni, kuulen kätilön kannustavat sanat. Keskityn tallentamaani mielikuvaan mehtäputouksesta. Kerään siitä voimaa. Veden pauhu ja sen virtaus kalliota vasten, ja pinnistän voimat äärimmilleen.  Siinä hän lopulta on ensi-itkuineen.  Joskus vielä käyn vauvan kanssa tutulla putouksella. Sitä ennen kuljemme lähimetsän varjoissa. Yllämme koivujen heiju, niiden lehdillä …

Yllämme koivujen heiju Lue lisää »

Kerro minulle kesästä

– Kerro minulle kesästä     Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun.  Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa.  – Mutta kerro minulle kesästä   Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus.     Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …

Kerro minulle kesästä Lue lisää »

”Yli aavan on…”

Ystävämme, tunturien vaeltaja, sulki väsyneenä silmänsä jokin aika sitten. ”Sinua vie tunturitie, kepeä taivaltaa…”  Aina, kun ymmärrän todeksi, että ystävä on pois, tulee kyyneleet. Tärkeää on ollut se, että on voinut jakaa yhteisiä nuoruusmuistoja toisten ystävieni kanssa. Muistoja, joissa tunturien vaeltajakin oli mukana. Opettelen kuuntelemaan surua. Jokaisen surun kohdalla sillä on oma kerrottavansa. Ja jokaisessa surussa on …

”Yli aavan on…” Lue lisää »

Valmistujaisjuhla

Tervetuloa! Tai lämpimästi terveoloa 40 sekunnin valmistujaisjuhlissani.  Tämän kototekoisen minivideon kautta juhlin rentoutusohjaajaksi valmistumistani. Sain todistuksen alkusyksystä. Juhliminen rennosti, ilman valmistelustressiä ja samalla mahdollisesti toisille hyvää mieltä jakaen, sopii kuvaan.  Tämän tiimalasiputouksen luona olen palauttanut itseäni usean kerran levollisuuteen. Olen painanut kyyneleiset kasvot pehmeään sammaleeseen, ja hyppinyt iloaskelia putouksen soittaessa. Olen lupaamisen jälkeenkin luvannut luottaa. Ja sitten ihan …

Valmistujaisjuhla Lue lisää »

Kivi saa olla kivi

”Kivet välkehtyy eläviksi linnuiksi.” Siitä on jo aikaa, kun lapsi kertoi tarinaa, jossa tapahtui näin ihmeellinen asia. Kivet muuttuivat, ei kun ne välkehtyivät- eläviksi linnuiksi. Välkehtyä on kiehtova sana. Jotain valoisaa tapahtuu vähän yllättäen. Välkehtyminen on välähdyksen ja pilkahduksen välimaastossa. Kivistä tulee eläviä lintuja. Jos mie jostain olen onnellinen, niin ainakin siitä, että olen kuullut …

Kivi saa olla kivi Lue lisää »

Voi erottaa linnun ja miten se laulaa

Kysyin kerran ystävältä, voinko viedä eteenpäin satua, jonka kuvitukseen hän osallistui. Siis viedä senkin jälkeen, kun hän ei enää ole täällä. Ystävä lupasi ja sanoi, että voin käyttää kaikkea, minkä koen tärkeäksi tai mikä auttaa minua tai toisia. Sellainen hän oli. Olimme aikoneet käydä yhdessä putouksella, paikassa, josta on tullut minulle tärkeä. Elämä kuljetti toisin, …

Voi erottaa linnun ja miten se laulaa Lue lisää »