– Levosta nähtiin vain unta.Tällaisen vastauksen sain, kun kysyin, muistuuko (juuri kuulemistani) rankoista savotta- ja uittoajoista jotain hetkeä, että olisi istahtanut kivelle tai kannon nokkaan ja olisi vähän aikaa tuumaillut ja vetänyt henkeä. Olin alkuviikosta pitämässä ensimmäistä tarinallista Valoisat muistot -hetkeä ikääntyneille. 12-vuotiaana savottataipaleensa aloittanut kertoi, että työaika oli maanantaista lauantaihin ja ruoka- ja kahvitaukoihin …
Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …
Kuorolaisia lauloi yleisön edessä, takana, sivuilla ja välillä jopa yläpuolella. Rauhoittavia tarinoita tuntureilta tarinasrajan uusien jaksojen julkitamistilaisuudessa koin suuren elämyksen. Kuoroesitys oli spektaakkeli. Keskityin yhteen laulajaan, sitten suurempaan joukkoon. Kuoro soi hyvin yhteen, ilta oli lumoava. Mitä taitureita! Yksi lauloi trilliä lililili ja toisen ääni lähti matalalta ja kohosi korkeaksi, sointuvaksi sopraanoksi. Alton ja baritonin …
Rauhoittavia tarinoita tuntureilta, uusia jaksoja Lue lisää »
Kirjoitin jotain. Niiden sanojen aika tulla näkyviin ei ollut tänään. Ne puhuivat vain minulle. Joskus on niin. Kirjoitan ja sitten painankin pitkään pyyhkijää. Teksti katoaa. Ajatukset kävivät näkösällä minulle. Otan kuvia kulkiessani luonnossa. Pieniä yksityiskohtia, joskus kaunis valo tai kokonainen maisema, johon rauhoittuu. Onko kaikki tämä vähemmän olemassa, jos en otakaan kuvaa? Annan kiven, rinteen, …
Itkemätön itku. Levoton tuuli sinussa.Ahdistus jostain kaukaa tai lähempää kuin näet. Oma, toisen tai molemmat. Hengähdät maisemassa. Et pystykään keskittymään, et hengitä levollisuutta.Et tavoita huolettomuuden ja levon tunnetta, vaikka olisit rauhassa, lähellä metsän puhetta. Onko sinulla huoli tai kaipaus. Onko se elämän kaihoa, sitä, jota kai kannetaan syntymästä hiljaiseen uinahtamiseen saakka? Jos vaadit iloisuutta, keveyttä, …
Hyvä hiljaisuus ei satuta. Hiljaisuus ihmisten välillä silloin, kun pitäisi olla sanoja, satuttaa. – Hiljaisuuskin voi olla väkivaltaa, isä sanoi ja minä juoksin ulos, pois, tietä pitkin, naapurin talliin, jossa oli lämminverihevonen Yankee Mini. Nojasin sen kylkeen. En tahallaan ollut hiljaa. Ei minulla ollut uhmaa. Eikä sanoja sille, mitä tunsin. Isän ja minun välille laskeutui …
Se oli naistenpäivä. Istuin nuotiolla. Ajattelin. Mietin, kuinka usein sanon ääneen muillekin kuin perheen pienimmille sen hyvän, mitä heistä ajattelen. Voisinko sanoa useammin? Tai sen, että yleensä ajattelen heitä. Istuin laavulla ja katsoin kintaitani. Yli 20 vuotta vanhat, punaiset kintaat. Äiti ne minulle aikanaan osti. Joskus mietin, miksi äiti osti punaiset. Ja sitten olin …
Haukotuttava hämäryys. Päivän vaaletessa matala valo hipaisee pihakoivua. Tartun siihen valoon. En voi pidätellä sitä, mutta voin vähän aikaa läpivalaista ajatukseni, mieleni. Levähtää valoisuudessa. Auringolle en voi, no en voi mitään. Sillä on aikansa ja reittinsä. Se kurkkaa juuri ja juuri Kivalovaaran takaa. Pohjoisemmassa aurinko näyttäytyy seuraavaksi vasta, kun ollaan hyvän matkaa tammikuulla. Pian se …
– Ota päivässä hetki, jolloin katsot vaikka viisi minuuttia ikkunasta ulos. Keskity siihen, mitä näet. Hengitä rauhassa.Jo pienikin tauko raskaille ajatuksille ja tunteille antaa aivoille ja mielelle niiden tarvitsemaa lepoa. Näin sanoi neuvolalääkäri, kun odotin toisiksi nuorimmaista. Odotus oli mennyt hyvin, mutta elämääni oli tullut äkisti raskaita asioita. Ryteikkö ja rimmikko. Suuri suru ja huoli …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelkäämisestä toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat lempeät tuulet. Ja nekin päivät, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa ihan hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi pois, pois.Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on …