Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on. Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään …
Täytän tänään 45 vuotta. Ihan vasta täytin 23. Minusta tuntuu, että kaikki mummelit ovat korkeintaan 23-vuotiaita. Reilu vuosi sitten tapahtui aivan erityistä. Toivo syntyi. Minusta tuli mummeli, semmonen mehtämummeli. Silmät täynnä ihmetystä Toivo tuo toivoa ja valoa. Rakas pojanpoika, hymysuu. Saman vuoden keväänä Toivolle syntyi setä. Elämä antoi minulle vielä uuden tehtävän – rakastaa Aarnia, …
On monenlaisia suruja. ”Kuolema ei välttämättä yllätä, mutta suru yllättää aina.” Olen kirjoittanut usein surusta. Valoisasti ja lohduttavasti. Nämä seuraavat sanat ovat sellaisesta surun hetkestä, jolloin tuntui, että suru on liian raskas. Silti matka jatkui. Löytyi valoisa. Suru on musta puro.Se on hiljaiset kuuset ja lintu, joka ei laula.Suru on lintu, joka laulaa. Suru on tuska. …
Meri auttoi selkiyttämään. Olin kävellyt mehtässä ja jokivartta ja miettinyt.Että mikä on tämä. Meri vaahtopäineen kertoi sen, mitä metsän rauha ja joen tyyneys eivät nyt olleet kertoneet: Minuun oli kertynyt levottomuutta. Olin yrittänyt hahmottaa jotain liian suurta. Tätä aikaa, johon ei oikein saa otetta.Sitten mie itkin. Odottamatta. Minussa tapahtui se klassinen -meri suuri ihminen pieni- ajatus. Elämä on …
Tunturi ei ole sattumalta kirjoituksissani. Sen polut, purot, niillä on paikkansa. Tunturi on kaunis sana. ”On yö. Keskikesän yö. Tunturi nukkuu, vain sen pienet purot juoksevat hereillä.” Näin alkaa Unilinnun syntytarina. Tunturin rinteessä, niittyvillojen keskellä, syntyi Unilintu. Se nousi siivilleen ensimmäistä kertaa. Oli lasten valoisien unitarinoiden aika. Pitkäperjantai vuosia sitten, mustaperjantai. Tuuli yltyi lähes myrskyksi. …
Metsät täynnä mustikkaa. Miten paljon helpompaa olisi, jos niitä mustikoita ei nyt vaan olisi siellä mehtässä ja joka paikassa. Somessakin mokomat kasvavat! Jos tietää, että mustikoita tai mitä tahansa marjoja on, iskee levottomuus. Kun haluaisi poimia pois ne sieltä. Roppia ämpäriin. Sitä sitten koittaa luovia, että tuossa ja tuossa välissä ehkä kipaistaan, haetaan vitamiinit talteen …
Kesäöistä ajatusvirtaa Kastan varpaat kesään ja kerään aurinkoa. Nukun tuulenhenkäykseen.Ja herään, kun joku on vailla maitoa. Kesä on jo hilippassut tovin heinäkuuta. Vielä voin kuulla lintua aikaisin aamulla. Pajulintu laulaa vihreitten lehtien takana. Oma pieni pajulintu käpertyy lähelleni vatsa pullollaan lämmintä. Yöilma on hiostava. Ehkä se kerii ukkosta päivälle. Ajatukset. Niitä on jos jonkinlaisia. Useimmat niistä, varsinkin …
En jaksa. Ei tästä tule mitään. Ei niin mitään… Tunnen puolison käden selässäni, kuulen kätilön kannustavat sanat. Keskityn tallentamaani mielikuvaan mehtäputouksesta. Kerään siitä voimaa. Veden pauhu ja sen virtaus kalliota vasten, ja pinnistän voimat äärimmilleen. Siinä hän lopulta on ensi-itkuineen. Joskus vielä käyn vauvan kanssa tutulla putouksella. Sitä ennen kuljemme lähimetsän varjoissa. Yllämme koivujen heiju, niiden lehdillä …
– Kerro minulle kesästä Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun. Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa. – Mutta kerro minulle kesästä Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus. Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …
Ystävämme, tunturien vaeltaja, sulki väsyneenä silmänsä jokin aika sitten. ”Sinua vie tunturitie, kepeä taivaltaa…” Aina, kun ymmärrän todeksi, että ystävä on pois, tulee kyyneleet. Tärkeää on ollut se, että on voinut jakaa yhteisiä nuoruusmuistoja toisten ystävieni kanssa. Muistoja, joissa tunturien vaeltajakin oli mukana. Opettelen kuuntelemaan surua. Jokaisen surun kohdalla sillä on oma kerrottavansa. Ja jokaisessa surussa on …