Luovuudessa on vähän samaa kuin unessa. Sitä ei voi pakottaa, mutta sen eteen voi tehdä töitä.Luovuus tarvitsee tilaa, se häiriintyy kiireestä. Unipuuskista ei ole paljon kokemusta, mutta oli hykerryttävää seurata sanallista luovuuspuuskaa. Toisen sanataiteilu inspiroi itseäkin. Kolea päivä. Lapsi (tuolloin 4v) istui kotisohvalla ja katsoi isänsä lintukirjaa. Kädet levisivät ihmetykseen:– Oon nähny aivan aaivan harvinaisia lintuja. …
– Jari soittaa täältä Tappurista. On surullista kerrottavaa. Sinun isä, hyvä ystäväni, Olavi on kuollut. Yritimme elvyttää… Kuuntelin sanoja. Ymmärsin ja en ymmärtänyt. Oli pitkäperjantai 21 vuotta sitten. Isä oli hiihtämässä ystäviensä kanssa tunturissa. Hänen matkansa päättyi 58-vuotiaana äkillisesti kesken hiihdon Tappurin kämpän läheisyyteen. Lapista tuli kotiin rinkka ilman kantajaa. Isä kävi joka kesä, pääsiäisen aikaan …
Aurinkoterveiset! Näöntarkastuksessa terveydenhoitaja kysyi aluksi, mitä nimiä lapsi (silloin 3v) eri kuvioista käyttää. Kuvina olivat talo, neliö, ympyrä ja sydän. Talo oli lapselle mökki, ympyrä oli pallo. Sydän oli sydän. Ja neliö oli aurinko. Aurinko? Mietin, että mitähän se lapsi nyt. Terveydenhoitajakin tarkisti, kuuliko oikein. Kyllä, neliö oli aurinko. ☀️ Aina, kun terveydenhoitaja osoitti kuviotaulukosta …
– Kyllä mie kirjoitan sulle vielä, lupasi Matti seurusteluaikanamme, kun kysyin, vastaako hän kirjeeseeni. Hän sanoi tarvitsevansa romanttisen ympäristön, oman rauhan ja riittävästi aikaa, että tekstiä syntyisi. Romanttinen ympäristö tarkoitti erämaamökkiä tai jotain muuta luonnonkaunista paikkaa. Ennen kirjoitettiin kirjeitä.Ajattelin, että oikea kirje olisi historian jatkumoa ja samalla erityinen rakkaudenosoitus. Kirjeen voisi lukea vuosien päästä uudestaan, …
Lapsi katsoi minua pitkään kyläkirjastossa– Kuka sie olet?– Mie oon Anna.– Mie oon neljä. Odotin, että lapsi sanoisi nimensä. Sen sijaan hän sanoi ikänsä. Tällaiset lasten poikkeamat ns. totutuista kaavoista piristävät. Me aikuiset uraudumme helposti. Lapsi juoksi kirjaston toiseen huoneeseen ja kuulin, miten hän kertoi isälleen: – Siellä on se satuteltan satutäti. Pian lapsi seisoi …
– Ne meni silmille. Ne oli sähköset ja tuntu inhottavalta silmillä. Hyvä perustelu. Aikuiset eivät aina ymmärrä käytännöllisyyttä. Tietynikäisissä lapsissa on lappilaista sole ko tehä-henkeä. Jos kerta etutukka haittaa, leikataan pois. Joillakin lapsilla tämä vertaansa vailla oleva omatoimisuus kestää pidempään. Näin, että lapsella oli jokin salaisuus. Hän istui tiukasti sängynlaidalla, vaikka pyysin aamupalapöytään. Ei hievahtanutkaan, …