– Bures bures,uusi opettajamme tervehti saameksi. Heikki-ope oli siitä lähtien meille oppilaille Buris-Buris. Löysin 26 vuotta vanhan kirjeen. Se oli tullut Heikki-opelta.Kun olin lukiossa, keräsimme aineistoa historiantutkielmaa varten. Soitin Heikille, että olimme kahden luokkakaverini kanssa päättäneet tehdä tutkielman siitä, kun olimme kolmannella luokalla ala-asteella vuonna 1987. Kolmas kouluvuotemme oli ollut erityinen. Teimme paljon kaikkea mukavaa. Heikki …
Yhtenä aamuna minulle soitti linja-autonkuljettaja Markku. Hänellä oli tarina. Ja olin tullut mieleen. Kuuntelin tutun miehen kertomuksen. Hän oli edellisenä iltana siistinyt keittiön oikein vimosen päälle, tiskit ja kaikki. Aikaisin seuraavana aamuna, kun Markku meni keittiöön, siellä oli pöydällä iltapalavermeitä, ruuan murusia ja likaisia astioita. – Jaha, se on poika käynyt ottamassa palasta. Elämässäni useamman pöydälle kaatuneen …
Kun omassa elämänhistoriassa tapahtuu jotain suurta, aika jakautuu ennen ja jälkeen. Esimerkiksi silloin, kun hän vielä oli täällä. Ja miten erilaista kaikki on, kun hän ei enää ole.Tai aika ennen kuin kohtasimme. Tai sen jälkeen kun saimme lapsen. Ja niin edelleen. Sama on yhteiskunnassa, siinä omassa miniympäristössä kuin myös laajemmin, lopulta koko maailmassa. Isompien kuvioiden hahmottaminen vie kauemman …
Kuulin ajatuksen, että matka toivosta pelkoon on yllättävän lyhyt. Entä matka pelosta toivoon?Mikä auttaa ylläpitämään toivoa? Meissä ovat tuulet, ne lempeät. Ja nekin, jotka pieksivät raekuuron lailla. Myös kesäyön pysähtyneet hetket, kun valo ja tuuli puhuivat samaa tarinaa yhtä hiljaa. Joskus meissä on kaipuu, että tuuli puhaltaisi. Pois, pois. Se on kipeä hetki, kun tyhjyys on melkein enemmän …
Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on. Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään …
Mikä on sinun ammatillisuuttasi? Mikä minun?Pitkä työura kotiäitinä, arjenharmaa, lämmin villatakki harteilla. Kuljeksiva kirjoittaja, joka puhuu metsää, puuta ja heinää. Laittaa palan sydäntään kaikkeen siihen luovaan, mitä tekee. Satutaiteilija. Työkseen tunteellinen ammattiajattelija. Eksyksissä kaikesta, mikä on uraoleellista, mainetärkeää, menestyskeskeistä. Lasten keskellä. Aitiopaikalla kuulemassa elämän syvimpiä ääniä: olet-rakas-äitiä, lapsen unihengitystä, ensiaskeleen riemua ja vihervarpusen talvivihellystä kotikoivikossa. Täällä pohjoisessakin on osaavia …
Täytän tänään 45 vuotta. Ihan vasta täytin 23. Minusta tuntuu, että kaikki mummelit ovat korkeintaan 23-vuotiaita. Reilu vuosi sitten tapahtui aivan erityistä. Toivo syntyi. Minusta tuli mummeli, semmonen mehtämummeli. Silmät täynnä ihmetystä Toivo tuo toivoa ja valoa. Rakas pojanpoika, hymysuu. Saman vuoden keväänä Toivolle syntyi setä. Elämä antoi minulle vielä uuden tehtävän – rakastaa Aarnia, …
Aika, sen hitu. Katoaa kuin pöllyävä lumi. Näet sen juoksevan, mutta et tavoita sitä. Jos yrität pidätellä aikaa käsilläsi, huomaat kauhovasi tyhjää. Olet polvillasi lumisella tiellä ja tuuli puhaltaa. https://youtu.be/-ZR3JllIaQ4Täällä, vähän maailman laidalla, yritän välillä hahmottaa kuin etäämpää, mikä on aika, jota elämme. Kuvani ei ole ihan selkeä. Voiko se täysin ollakaan hetkenä, jolloin elää …
Etäisillä teillä kuljetaan askelia, joita en tunne. Kumina metsien ja virtojen takaa ei kantaudu tänne. Silti tuntemattomat askelet ovat minussakin. Vaikka suljen silmät, korvat, median, mielen, kaukainen kumina kuuluu hiljaisesti. Valo lisääntyy, kevät lähestyy. Hämärän rajalla ihminen kysyy kärsimyksen määrää maailmassa ja itsessään. Vaikenee, ettei vastaus olisi liian raskas kuulla. Minäkin tartun tarinaan, joka kantaa, ei …
”Joko päivä on?”Vanhan kansan mukaan karhu kääntää kylkeään Heikin päivänä 19.1. tai sen tienoilla ja kysyy, onko jo päivä. Sillä on silloin talviunet puolivälissä. Luen, miten pirteästi ihmiset kertovat uudesta tarmosta ja tekemisen meiningistä heti vuoden alusta. Mietin, miten minulla tuntuvat talviunipäivät joululoman jälkeen jatkuvan. Että jos kääntäisi kylkeään ja raottelisi silmiään vähän myöhemmin. Ymmärrän toki, …