”Joskus ei uskalla tuntea, kun pelkää särkymistä.Nyt on joskus.” Näin kirjoitin surussa. Peilaan surua ja pääsiäistä. Toiselle pääsiäinen on vain lomaa, se saa olla niin. Minulle se on kristillinen juhla ja myös kohtaamista, lasten iloa, hiljaisuutta, muistoja. Pääsiäistä ennen ovat pitkät päivät. Kiirastorstai, pitkäperjantai, se kun kaikki hylkäsivät. Kun isäni kuoli, oli pitkäperjantai. Pääsiäinen on surusta pääsemistä, …
– Bures bures,uusi opettajamme tervehti saameksi. Heikki-ope oli siitä lähtien meille oppilaille Buris-Buris. Löysin 26 vuotta vanhan kirjeen. Se oli tullut Heikki-opelta.Kun olin lukiossa, keräsimme aineistoa historiantutkielmaa varten. Soitin Heikille, että olimme kahden luokkakaverini kanssa päättäneet tehdä tutkielman siitä, kun olimme kolmannella luokalla ala-asteella vuonna 1987. Kolmas kouluvuotemme oli ollut erityinen. Teimme paljon kaikkea mukavaa. Heikki …
Yhtenä aamuna minulle soitti linja-autonkuljettaja Markku. Hänellä oli tarina. Ja olin tullut mieleen. Kuuntelin tutun miehen kertomuksen. Hän oli edellisenä iltana siistinyt keittiön oikein vimosen päälle, tiskit ja kaikki. Aikaisin seuraavana aamuna, kun Markku meni keittiöön, siellä oli pöydällä iltapalavermeitä, ruuan murusia ja likaisia astioita. – Jaha, se on poika käynyt ottamassa palasta. Elämässäni useamman pöydälle kaatuneen …
Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut. Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …
Viime yönä kuulin yhden ehkä maailman kauneimmista lauseista. Kirjoitan levollisuuden tarinoita, olen rentoutusohjaaja, satutaiteilija. Ja äiti. Olen Unilinnun ideoija ja huovutan uniuntusia. Tuo lause on kaunis kuulla kaikissa, ovatko nämä nyt rooleja vai mitä. Jokaisessa tapauksessa joka tapauksessa. Vauva on vähän kipeänä, nukkui huonosti ja lopulta jäi kokonaan valvomaan. Syötin, kannoin sylissä ja tuuditin vaunuissa. Kello …
Tunturi ei ole sattumalta kirjoituksissani. Sen polut, purot, niillä on paikkansa. Tunturi on kaunis sana. ”On yö. Keskikesän yö. Tunturi nukkuu, vain sen pienet purot juoksevat hereillä.” Näin alkaa Unilinnun syntytarina. Tunturin rinteessä, niittyvillojen keskellä, syntyi Unilintu. Se nousi siivilleen ensimmäistä kertaa. Oli lasten valoisien unitarinoiden aika. Pitkäperjantai vuosia sitten, mustaperjantai. Tuuli yltyi lähes myrskyksi. …
”Herätä, kun olet tullut kotiin” luki varmoin pölkkykirjaimin ruutupaperilla. Pikkusiskoni kirjoittama kirjelappu oli sängyllä. Oli jo myöhä. Olin ollut kavereiden kanssa ulkona. Teinikuljeskelua, nuotioiltaa. Herätä. En raskinut. Sisko näytti suloiselta nukkuessaan nalle kainalossaan. Se valkoinen nalle, mikä aina. Ystävältä saatu. Aamulla pikkusisko istui sänkynsä reunalla äkeänä:- Et herättänyt. – Nukuit niin sikeästi. Miksi halusit, että herätän?- Oisin halunnut …
Somessa, LinkedInissä, tuli vastaan ajatelma. Kirjoittaja kertoi, että hän oli oppinut tärkeän viisauden mummoltaan. ”Nuorena sitä arvostaa älykkäitä ihmisiä. Aikuiseksi kasvaessaan oppii arvostamaan viisaita ihmisiä. Ja kun vuodet kuluvat, opit huomaamaan ystävällisten sydänten mittaamattoman arvon.” Nyt jos koskaan tarvitaan viisauden lisäksi ystävällisiä sydämiä. Elämä on sitä tavallista ja ei kuitenkaan. Pelko lymyilee nurkissa. En tarkoita …
– Kestämistä.Niin isä sanoi, kun miesystäväni soitti hänelle ja kertoi, että suunnittelimme yhteistä polkua ja ajattelimme kihlautua. Isä suhtautui myönteisesti ajatukseen ja toivotti samalla Matilleni kestämistä. Se oli isän huumoria. Silti totta toinen puoli. Sen verran tättärähäärä mie olen, että on se välillä varmasti kestämistäkin ollut. Isä muistutti, että rakkaus on kärsivällinen. Sitä se on, …
Kivi on kuin kasvot. Pidän kiveä kämmenelläni. Sillä on tummat silmät. – Tuli tunne, että kivi kuuluu antaa sinulle, nainen sanoo. Minun ystävä löysi sen, kun oltiin kävelemässä Muotkalla. Hän antoi sen minulle ystävyyden lahjaksi. Olen säilyttänyt sitä pitkään. Nyt se on sinun. Muotka. Lämmin sana. Siinä on syvyytä. Tämä tarina alkoi, kun isän kuoleman …