Hyvä hiljaisuus ei satuta. Hiljaisuus ihmisten välillä silloin, kun pitäisi olla sanoja, satuttaa. – Hiljaisuuskin voi olla väkivaltaa, isä sanoi ja minä juoksin ulos, pois, tietä pitkin, naapurin talliin, jossa oli lämminverihevonen Yankee Mini. Nojasin sen kylkeen. En tahallaan ollut hiljaa. Ei minulla ollut uhmaa. Eikä sanoja sille, mitä tunsin. Isän ja minun välille laskeutui …
Se oli naistenpäivä. Istuin nuotiolla. Ajattelin. Mietin, kuinka usein sanon ääneen muillekin kuin perheen pienimmille sen hyvän, mitä heistä ajattelen. Voisinko sanoa useammin? Tai sen, että yleensä ajattelen heitä. Istuin laavulla ja katsoin kintaitani. Yli 20 vuotta vanhat, punaiset kintaat. Äiti ne minulle aikanaan osti. Joskus mietin, miksi äiti osti punaiset. Ja sitten olin …
Äiti, leipää! Ajatusvirrassani kulkevat yhtäkkiä vahvat sävyt. Luokseni tulevat hoiva, huolehtiminen, lempeys, kipu ja riemu. Tässä me olemme, äidin lapset ja Pentin lapset ja lastenlapset. Äiti ja Pentti avioituivat kymmenen vuotta sitten. He ovat yhdysside kahden perheen välillä. Kokoonnuimme vastikään juhlistamaan heidän yhteistä taivaltaan. Tunnen vahvasti elämän, sen arvoituksellisen, käsittämättömän sykkeen. Elän hetkeä, kun äiti …
”Joskus ei uskalla tuntea, kun pelkää särkymistä.Nyt on joskus.” Näin kirjoitin surussa. Peilaan surua ja pääsiäistä. Toiselle pääsiäinen on vain lomaa, se saa olla niin. Minulle se on kristillinen juhla ja myös kohtaamista, lasten iloa, hiljaisuutta, muistoja. Pääsiäistä ennen ovat pitkät päivät. Kiirastorstai, pitkäperjantai, se kun kaikki hylkäsivät. Kun isäni kuoli, oli pitkäperjantai. Pääsiäinen on surusta pääsemistä, …
– Bures bures,uusi opettajamme tervehti saameksi. Heikki-ope oli siitä lähtien meille oppilaille Buris-Buris. Löysin 26 vuotta vanhan kirjeen. Se oli tullut Heikki-opelta.Kun olin lukiossa, keräsimme aineistoa historiantutkielmaa varten. Soitin Heikille, että olimme kahden luokkakaverini kanssa päättäneet tehdä tutkielman siitä, kun olimme kolmannella luokalla ala-asteella vuonna 1987. Kolmas kouluvuotemme oli ollut erityinen. Teimme paljon kaikkea mukavaa. Heikki …
Yhtenä aamuna minulle soitti linja-autonkuljettaja Markku. Hänellä oli tarina. Ja olin tullut mieleen. Kuuntelin tutun miehen kertomuksen. Hän oli edellisenä iltana siistinyt keittiön oikein vimosen päälle, tiskit ja kaikki. Aikaisin seuraavana aamuna, kun Markku meni keittiöön, siellä oli pöydällä iltapalavermeitä, ruuan murusia ja likaisia astioita. – Jaha, se on poika käynyt ottamassa palasta. Elämässäni useamman pöydälle kaatuneen …
Välillä mietin, elääköhän se vanha nainen vielä. Hän, joka kymmenen vuotta sitten toi minulle joulumielen: Kuljen pienemmälle kadulle, vanhojen kirjojen liikkeeseen. Sen tunnelmassa on mukava olla. Siellä tuoksuvat tarinat ja sadut. Teen jouluostoksia ja huomaan etsiväni jotain tuttua, maanläheistä. Istahdan reppuni kanssa ostoskeskuksen penkille. Seuraan ihmisten kulkemisia. Vieressäni istuu vanhempi nainen villakangastakissaan. Hänkin näyttää katselevan ihmisvilinää. Mietin, …
Viime yönä kuulin yhden ehkä maailman kauneimmista lauseista. Kirjoitan levollisuuden tarinoita, olen rentoutusohjaaja, satutaiteilija. Ja äiti. Olen Unilinnun ideoija ja huovutan uniuntusia. Tuo lause on kaunis kuulla kaikissa, ovatko nämä nyt rooleja vai mitä. Jokaisessa tapauksessa joka tapauksessa. Vauva on vähän kipeänä, nukkui huonosti ja lopulta jäi kokonaan valvomaan. Syötin, kannoin sylissä ja tuuditin vaunuissa. Kello …
Tunturi ei ole sattumalta kirjoituksissani. Sen polut, purot, niillä on paikkansa. Tunturi on kaunis sana. ”On yö. Keskikesän yö. Tunturi nukkuu, vain sen pienet purot juoksevat hereillä.” Näin alkaa Unilinnun syntytarina. Tunturin rinteessä, niittyvillojen keskellä, syntyi Unilintu. Se nousi siivilleen ensimmäistä kertaa. Oli lasten valoisien unitarinoiden aika. Pitkäperjantai vuosia sitten, mustaperjantai. Tuuli yltyi lähes myrskyksi. …
”Herätä, kun olet tullut kotiin” luki varmoin pölkkykirjaimin ruutupaperilla. Pikkusiskoni kirjoittama kirjelappu oli sängyllä. Oli jo myöhä. Olin ollut kavereiden kanssa ulkona. Teinikuljeskelua, nuotioiltaa. Herätä. En raskinut. Sisko näytti suloiselta nukkuessaan nalle kainalossaan. Se valkoinen nalle, mikä aina. Ystävältä saatu. Aamulla pikkusisko istui sänkynsä reunalla äkeänä:- Et herättänyt. – Nukuit niin sikeästi. Miksi halusit, että herätän?- Oisin halunnut …