Ajoimme linturetkelle. Autossa oli melkein koko perhe, isompaa ja pienempää tossua, yksi vipottaja oli lähtenyt eripari saappailla.
Pieni poika istui minua vastapäätä mietteliäänä ja kysyi
– Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle?

Kysymys nauratti. Peitin sen. Samassa ymmärsin, miten osuva kysymys. Lapsilla niitä usein on.

Keväät ovat erilaisia. Niin kuin talvet, kesät ja syksyt. Kevääseen laittaa mielessään toivoa, jotain uuden alkamista. Nyt on useampi kevät ollut, no tiedätte sanomattakin. Elämän epävarmuus ollut vahvemmin läsnä.

Kannammeko kivijärkälettä harteillamme? Otammeko taakaksi jotain sellaista, jota emme jaksa kantaa? Jota ei ehkä kuuluisikaan.
Välillä elämässä tulee hetkiä, jotka pysäyttävät kysymään
– Mitä jos minun rakkailleni tai minulle tapahtuu jotain pahaa?
Sellaisissa hetkissä ei pääse pakoon totuutta siitä, miten ohuen seitin varassa elämä on. Hauras.

On hyvä tiedostaa, että elämä on lahjaa. Ja että rakkaat lähellämme eivät ole itsestäänselvyys. Sen tiedostaminen antaa lempeydelle tilaa. Silti jatkuvassa menettämisen pelossa ei kukaan jaksa elää. Eikä meitä ole tarkoitettu sellaiseen.

Rakastamaan meidät on tarkoitettu, auttamaan, kulkemaan vierellä. Silloinkin, kun yhtäkkinen, järisyttävä asia kohtaa, meteoriitti tipahtaa olkapäälle. Varsinkin silloin.

Rakastaessaan ihminen toteuttaa elämän syvintä tarkoitusta. Siihen kätkeytyy elämän voima. Aivan ensiksi meitä on rakastettu. Vaikka elämä on haurasta, se on myös voimakasta ja juuri sen mittainen kuin sen on tarkoitus olla. Murehtimalla emme pidennä sitä sekunnin vertaa. Tämän kun muistaisin.

Lapsen sanomisesta lähti liikkeelle tämä sanojen soljutelma:

Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle
  – lapsella tosi kysymyksessä
alakulorastaan laskeva sävelkulku, kevät on raaka vedos
meteoriitti olkapäillä

Ollapa vain kevät, kesä, syksy, talvi
ei päivämääriä, tilastoja, kelloja,
vain ilta ja aamu,
sen varhaisin tähti

jos keittäisi aurinkoa kattilassa,
linnunlaulua lautaselta
metsän huminaa kipposesta

että jaksaisi
näkisi heräävässä päivässä
koko matkan valon