Joen hehku pysäytti. Onneksi kuljin rannalle.Ja silti yksi pieni kukka jokivarressa voi tarjota saman sykähdyksen sydämeen tai jopa enemmän.Sitä voi sanoa yllätykseksi, jonka elämä salaisuuksineen kätkee sisäänsä.Ja meihin, joissa pienet ja suuret näkymät soljuvat tai ritisevät lomittain. Ilta. Sateen jälkeen laskeva aurinko, hiljainen tuuli. Yhtä hiljainen vesi, taivas ja tummat puut.Laituri, jolla seisoin. Tai no …
– Tuo tieva tuolla, tuossa kohtaa, missä näkyy polun viimeinen mukka. Poromies neuvoi meille paikan, minne ystävämme tuhkat oli ripoteltu. Emme tunteneet poromiestä eikä hän meitä. Hän vain tuli paikalle samaan aikaan, juuri kun olimme saapuneet autiotuvalle. Liikutti, että yllättäen saimme tällaisen oppaan. – Anna oli ainoa, jolle poromiehet tekivät valmiit polttopuut, muille ei tehty, …
Älä p.. vielä mene ohi! Kari kiroaa juoksuradan varrella. Kiritän vauhtia, vierelläni oleva tyttö jää jälkeen. Viestijoukkueemme voittaa. Katsomossa hurrataan. Maalissa isot pojat heittävät minua ilmaan. Ujostuttaa. Näen, että isä on ylpeä minusta. Varjo-olo kuristaa kurkkua. Muistan kirjeen, jonka laitoin isän pöydälle kotona. Ja otin pois. Olin kirjoittanut, että en halua enää kilpailla. Kirje päättyi …