tarinaa elämästä

Pallojäätelö

Päärynä. Mangomeloni. Mansikka. Suklaanougat. Piparminttu. Lakritsi… Lapset valitsevat jäätelöistä mieluisinta. Meän perheen perinteeseen kuuluu, että käymme kerran kesässä ostamassa kioskilta pallojätskit. Jos vain mahdollista, ostamme ne Kemijärveltä ihan vain naapurikuntaa kannattaaksemme ja kokeaksemme itsemme turisteiksi.  Jokunen vuosi sitten oli kesäloman viimeinen päivä ja tötteröt ostamatta. Mieltä jarrutti, kun koulun alkaessa oli muutakin rahamenoa. – Ootte luvannu, että …

Pallojäätelö Lue lisää »

Hyvää yötä

”Herätä, kun olet tullut kotiin” luki varmoin pölkkykirjaimin ruutupaperilla. Pikkusiskoni kirjoittama kirjelappu oli sängyllä. Oli jo myöhä. Olin ollut kavereiden kanssa ulkona. Teinikuljeskelua, nuotioiltaa.  Herätä. En raskinut. Sisko näytti suloiselta nukkuessaan nalle kainalossaan. Se valkoinen nalle, mikä aina. Ystävältä saatu.  Aamulla pikkusisko istui sänkynsä reunalla äkeänä:- Et herättänyt. – Nukuit niin sikeästi. Miksi halusit, että herätän?- Oisin halunnut …

Hyvää yötä Lue lisää »

Kastan varpaat kesään

Kesäöistä ajatusvirtaa  Kastan varpaat kesään ja kerään aurinkoa. Nukun tuulenhenkäykseen.Ja herään, kun joku on vailla maitoa.  Kesä on jo hilippassut tovin heinäkuuta. Vielä voin kuulla lintua aikaisin aamulla. Pajulintu laulaa vihreitten lehtien takana. Oma pieni pajulintu käpertyy lähelleni vatsa pullollaan lämmintä.  Yöilma on hiostava. Ehkä se kerii ukkosta päivälle. Ajatukset. Niitä on jos jonkinlaisia. Useimmat niistä, varsinkin …

Kastan varpaat kesään Lue lisää »

Yllämme koivujen heiju

En jaksa. Ei tästä tule mitään. Ei niin mitään…  Tunnen puolison käden selässäni, kuulen kätilön kannustavat sanat. Keskityn tallentamaani mielikuvaan mehtäputouksesta. Kerään siitä voimaa. Veden pauhu ja sen virtaus kalliota vasten, ja pinnistän voimat äärimmilleen.  Siinä hän lopulta on ensi-itkuineen.  Joskus vielä käyn vauvan kanssa tutulla putouksella. Sitä ennen kuljemme lähimetsän varjoissa. Yllämme koivujen heiju, niiden lehdillä …

Yllämme koivujen heiju Lue lisää »

Kerro minulle kesästä

– Kerro minulle kesästä     Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun.  Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa.  – Mutta kerro minulle kesästä   Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus.     Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …

Kerro minulle kesästä Lue lisää »

Rakas pieni

Pidän sylissä, lämpö nojaa lämpöön. Vauvan paino rintaani vasten. Seuraan, miten pieni hengittää, huokaisee syvään. Sormet sormeni ympärillä puristavat lujasti ja hellittävät.Miten rakas on tämä pieni. Ihmeellistä, että saimme hänet. Kotiin, syliin, sydämiin. Vähän ennen utukatseen syntymää laitoin sängyn valmiiksi, pesin pieniä vaatteita. Minussa asui levottomuus, joka vuorotteli luottamuksen kanssa. Jos sänky jääkin ilman nukkujaa. …

Rakas pieni Lue lisää »

Kerään tyyneyttä

Ison tehtävän edessä. Tunnen itseni pieneksi, pienemmäksi kuin vastasyntynyt. En ole sankari täynnä rohkeutta. Enkä se, joka sanoo, miten kaiken pitää mennä.  Pinnan alla virtaa. Tiimalasiputous mittaa veden aikaa, vaikkei sitä jään alta vielä näy. Toisen pinnan alla sykkii elämä. Kuka lapseni oletkin, haluan ottaa sinut syliini, hoitaa hellästi. Joka päivä olemme sitä askelen lähempänä, …

Kerään tyyneyttä Lue lisää »

Ihan Horoskooppi

 Oli viikonloppu, koulusta vapaata. Iita soitti. Pyysi käymään, kun ”kellosta oli tullut ihan horoskooppi”.  En muista, mistä tytön ja mummon ystävyys alkoi, mutta naapurin Iita oli minulle tärkeä ihminen monta vuotta.  Kun Setti kuoli, Iita asui yksin pienessä, vihreässä talossa. Usein menin Iitalle suoraan koulusta ja tein rauhassa läksyt. Iita opetti minulle neulomista ja teki itse samalla …

Ihan Horoskooppi Lue lisää »

Kuka olet?

Luonto tarjoaa kuvan. Katson kuvaa, kirjoitan… Kuka sinä olet? Kuka sinä oikeasti olet?  Et ole koulutuksesi, et ammattisi, et asemasi. Et ole -ton tai -tön, -isti, -inen tai -ssa. Et sanat tai hiljaisuus niiden välissä.  Ja kuitenkin olet kaikkea sitä, mitä olet kokenut ja kohdannut. Lukenut, katsonut, koskettanut, kuullut, luottanut. Ne ovat osa sinua. Pieni ohikiitävä hetki ja …

Kuka olet? Lue lisää »

Kuvitus vailla tarinaa

Sain kirjoitustoiveen ihmiseltä, joka ei enää ole täällä.  Ystäväni, tunturien vaeltaja, oli jättänyt vielä yhdet terveiset välitettäväksi minulle.   Meillä oli nuorena yhteinen haave: Mie kirjoitan tarinoita ja Anna-kaimani kuvittaa ne. Se oli valoisa, ihana haave, joka jäi vuosiksi elämän jalkoihin. Mutta muistimme sen.  Tiesin, että Anna ei toivu sairaudestaan. Ystävä oli levollinen tämän totuuden kanssa, vaikka olisi …

Kuvitus vailla tarinaa Lue lisää »