Joskus luulee, että nyt on seinä vastassa. Tämä on mahdotonta, tästä en voi jatkaa.
Sitten pysähtyy. Näkee uudella tavalla.
Seinää ei ole. Reitti onkin selkeä. Askelma kerrallaan, ja valo kulkee mukana.
Kiireisenä tai liiallisten kuormien ja huolien alla keskittyminen vaikeutuu ja näkökyky sumenee. Levollisuus elämässä on enää vain käsite.
Ratkaisut hätiköityvät, vaihtoehdot kapenevat.
Ihminen keskittyy itseensä, ehkä vertaa toisiin. Nuo ovat jo tuolla… Kun on omat suunnitelmat, voi olla vaikea suostua, että nousemisen sijaan laskeudutaan. Suoraan menenisen sijaan käännytään.
Suostuminen ei ole aina periksiantamista. Joskus se on syvää viisautta. Antautuminen levolle auttaa näkemään totuudellisemmin. Vertaaminen jää. Omat askelmat ovat sopivan korkuisia.
Enää ei juokse ajan kanssa kilpaa vaan elää ajan kanssa.
Levollisuus, sisäinen rauha – eivät ne ole halpatuotteita. Jos hylkäät ne, hintaa ei mitata enää kullassakaan.
Kiire on joskus hyvää. Varsinkin silloin, kun kiirehditään pysähtymään.
Kirjoitin näitä sanoja sellaisten öiden jälkeen, kun unilintu oli vaiennut kohdallani. Unen määrä jäänyt useasta syystä ohueksi. Silloin ajatustakomo käy kiivaana ja toistaa mantraa. ”Liian vähän unta. Tuo ja tuo tekemättä. Et ehdi. Et jaksa. Pakko tehdä. Tuolla on varjoja…”
Viestinkanavat olivat jumittuneet huolitaajuudelle. Suljin ne yksi kerrallaan.
Otan valoisan askelen ja avaan metsän oven. Jostain kauempaa kuulen unilinnun laulun. Kun olen rauhassa, se ei pyrähdä pois.
Matka jatkuu tauon toisella puolella.
Levollisuutta sinulle siihen, mitä teet. Siihen, missä olet. Ja mitä olet.
Erittäin ajankohtaista pohdintaa aivan maailmanlaajuisesti. Covid-pandemia pysäytti, se koskee kaikkia. Se on yhä, vaikka on piiloutunut seuraavan uhan alle: sota! Ja meillä jokaisella henk.kohtaiset pysäkit, moniakin, peräkkäin, lomittain.
Tiedostava, hyväksyvä itsemyötätunto auttaa elämään tätä hetkeä, tässä ja nyt, havaitsemaan kiitollisuuden ja ilon aiheet, pienetkin pisarat. Ja armahtamaan itseä liialta kiireeltä…
❤️❤️ ”armahtamaan itseä liialta kiireeltä”. Se on viisaus. Kollektiiviset pysähtymiset ja henkilökohtaiset. Niin totta. Kiitos kommentista.