Luovuudessa on vähän samaa kuin unessa. Sitä ei voi pakottaa, mutta sen eteen voi tehdä töitä.Luovuus tarvitsee tilaa, se häiriintyy kiireestä. Unipuuskista ei ole paljon kokemusta, mutta oli hykerryttävää seurata sanallista luovuuspuuskaa. Toisen sanataiteilu inspiroi itseäkin. Kolea päivä. Lapsi (tuolloin 4v) istui kotisohvalla ja katsoi isänsä lintukirjaa. Kädet levisivät ihmetykseen:– Oon nähny aivan aaivan harvinaisia lintuja. …
– Poimi äidille varvioita.Tasan 15 vuotta sitten näin unen, jonka muistan yhä: Hanna-siskoni sanoi minulle– Poimi äidille varvioita.En oikein ymmärtänyt ja hän sanoi uudestaan– Poimi äidille kimppu varvioita. Kuljin unessa huhtikuisessa metsässä ja mietin, mikä on varvia. Metsä oli koivikko. Aurinko paistoi valkoisiin runkoihin. Kuljin ja kuljin. Oli valoisampaa kuin kevät. Koivikko oli hiljainen, maassa …
– Kirjoittaisitko meille runon?Onnenpolku tunturilla on laulu, jonka kirjoitin, kun Yläkemijoen Laululasten kuoronjohtaja, Hillevi Vitikka, toivoi.Tämä lasten lauluryhmä on ainoa kansalaisopiston lastenkuoro Lapissa. Oli ihana kirjoittaa heille laulu. Ehkä sille löytyy vielä ihan oma sävelkin, nyt sitä on laulettu Nocturnen sävelellä. Olin kuuntelemassa lasten ja aikuisten kuorojen lauluharjoitusta, jossa he lauloivat Onnenpolkua. Ajattelin, että varmaan …
Ei kuulunut mitään, ei niin mitään. Pöllö lensi äänettömästi. Vuoden viimeisenä päivänä helmipöllö oli eksynyt kanojen ulkohäkkiin. Ovi oli jäänyt auki. Se ei osannut ulos ja antoi auttaa itseään. Puolisoni nosti linnun niin, että se pääsi lentämään vapauteen. Seisoin pihalla ja pieni pöllö lensi aivan vierestäni. Vaikka olin tiennyt että pöllöt ovat hiljaisia lentäjiä, tuntui …
Vilukko heijasti valoa ja oli kasvattanut juurensa maan sisään, kohti kirkasta Jääräjoen vettä. Nuorgamissa löytyi virran varrelta tämä pieni, valkoinen kukka. Kävimme tänä kesänä mieheni kanssa meiltä vielä pohjoisempana. Virtojen varsilla. Ajoimme hiekkatietä.– Käännytään kohta takaisin, mieheni sanoi.Toivoin, että ajaisipa vielä vähän eteenpäin. En sanonut toivetta ääneen. Tapahtui kuin Myrskyluodon Maijassa: ”Puhe turhaa on ja …
Tänä ihmeellisenä elokuun aamuna uin valossa. Oikeasti.Usva keinui joen yllä. Aamuaurinko valaisi sen. Ja mie uin, uin. Vesi oli pehmeää, niin pehmeää, että unohdin sen. Olin vain keskellä usvakeijujen valoisaa karkeloa. Jos olet kuunnellut (en oleta sellaista, mutta jos) Yle Areenasta Rauhoittavia tarinoita tuntureilta – sarjasta tarinan Aamista ja Kajosta usvalammen rannalla, olet voinut ajatella, …
Kuorolaisia lauloi yleisön edessä, takana, sivuilla ja välillä jopa yläpuolella. Rauhoittavia tarinoita tuntureilta tarinasrajan uusien jaksojen julkitamistilaisuudessa koin suuren elämyksen. Kuoroesitys oli spektaakkeli. Keskityin yhteen laulajaan, sitten suurempaan joukkoon. Kuoro soi hyvin yhteen, ilta oli lumoava. Mitä taitureita! Yksi lauloi trilliä lililili ja toisen ääni lähti matalalta ja kohosi korkeaksi, sointuvaksi sopraanoksi. Alton ja baritonin …
Rauhoittavia tarinoita tuntureilta, uusia jaksoja Lue lisää »