– Kukaan ei rakasta minua.Lapsen sanat pysäyttivät. Meinasin ohittaa tilanteen tyyliin– No mutta, pää pystyyn, tottakai mie rakastan ja isä myös, sisarukset ja moni muu. Olisin voinut torjua lauseen, koska se vähän satutti. Olisin voinut syyllistää lasta– Ai ei muka rakasta, mehän pidetään susta huolta, saat ruuan, vaatteet, kodin, silloin ja silloin tehtiin sitä ja …
Laitan aina palan sydäntä siihen, mitä teen. Siksi vähän värisyttää, kun tulee näkyväksi kaikki se.
– Ne meni silmille. Ne oli sähköset ja tuntu inhottavalta silmillä. Hyvä perustelu. Aikuiset eivät aina ymmärrä käytännöllisyyttä. Tietynikäisissä lapsissa on lappilaista sole ko tehä-henkeä. Jos kerta etutukka haittaa, leikataan pois. Joillakin lapsilla tämä vertaansa vailla oleva omatoimisuus kestää pidempään. Näin, että lapsella oli jokin salaisuus. Hän istui tiukasti sängynlaidalla, vaikka pyysin aamupalapöytään. Ei hievahtanutkaan, …
”Kivet välkehtyy eläviksi linnuiksi.” Siitä on jo aikaa, kun lapsi kertoi tarinaa, jossa tapahtui näin ihmeellinen asia. Kivet muuttuivat, ei kun ne välkehtyivät- eläviksi linnuiksi. Välkehtyä on kiehtova sana. Jotain valoisaa tapahtuu vähän yllättäen. Välkehtyminen on välähdyksen ja pilkahduksen välimaastossa. Kivistä tulee eläviä lintuja. Jos mie jostain olen onnellinen, niin ainakin siitä, että olen kuullut …
”Olemisen taito vaatii todesta ottamista.”Luin tämän lauseen Annu Hahon kirjasta ’Mitä kärsimys opettaa elämästä?’ Jäin miettimään sitä. Olemisen taito, todesta ottaminen, on yksi tärkeimmistä asioista, kun kohtaa ihmisen, jolla on kärsimystä. Fyysistä tai psyykkistä kipua, sairautta tai menetystä. Elämän taitekohdissa kohtaamme sen, mitä olemme eläneet ja mietteet siitä, mitä meillä on edessä. On mahdollista tulla …
”Adisa sanoo, että hän on kuullut tuulentyttärien laulua. Mio nauraa kavereiden mukana. Ei sellaista voi kuulla. Eihän sellaisia ole olemassakaan.” Viime syksynä soi puhelin ja minulta kysyttiin, voisinko kirjoittaa sadun. Ensi viikolla Oulaisten kirkossa esitetään urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi. Urkusatu on satu, jonka esityksessä käytetään urkumusiikkia tuomassa tunnelmaa ja kuljettamassa tarinaa laulusävelmien ja improvisaation …
– Mummo on varmaan surullinen. Mie piirrän sille kortin. Näin sanoi tyttö 4v, kun katsoin hänen kanssaan striimiä tätini hautajaisista ja kerroin, että Anja-täti oli mummon pikkusisko. Lapsi katsoi tarkkaan väliin saattamassa olevaa pientä sukulaisten joukkoa, välillä minua.Lapsi piirsi enkelin ja sydämen. Hän huomasi kyyneleeni.– Äiti, mie piirrän sullekin lohutuskortin. Tyttö jatkoi kuvan piirtämistä ja …
Kirjoitin vähän Lyytistä ja kävelymatkasta. Muokkaan kirjoituksiani usein niin, että luen niitä ääneen itselleni. Samalla teen muutokset, jotka luulen tarpeellisiksi. Tyty 4v kuunteli vieressä ja alkoi miettiä ääneen omaa runoaan. Kirjoitin pohtimiset muistiin. Lapsen runo syntyi helposti, ja on valoisampi kuin minun Lyytit ja kirjoittamiset. Voin olla vähän kade. MaijaLiiaAnnelen runo, …
Istuimme vieri vieressä. Ikkunoiden eteen oli vedetty verhot. Diaprojektori hurisi hämärässä huoneessa ja heitti kuvan vaalealle seinälle. Tuntureita, koti, Lappajärvi… Loksahdus ja aina uusi kuva heijastui näkyviin. Olimme yhdessä, me lapset, äiti ja isä. Isä kiusoitteli äitiä joka kerta samasta kuvasta. Siinä äiti lakaisi takkahuoneen lattiaa. ”Niin ahkerasti, että lakaisuharja näkyy tärähtäneenä”. Turvallisesti aina sama …
Reilu vuosi sitten, vuoden viimeisenä päivänä, tein virhearvion. (Olen muulloinkin tehnyt virheitä, mutta silloinkin.) Olin lumikenkäillyt yksin putoukselle. Kuuntelin sen matalaa sointia, ja uteliaisuuttani menin liian lähelle. Luulin astuvani lumen peittämälle isolle kivelle, mutta astuinkin upottavaan lumeen ja vajosin pehmeästi putouksen juurelle virtaan. Olin lumikuopassa ja jalat vedessä. Kohta virrassa, johon putosin, ei ollut syvä, …