Olen syvemmin ja syvemmin löytänyt uudestaan sen onnen, mikä on, kun luonto tulee luo.

V ä l ä h d y s  lapsuudesta: Uusia polkuja. Juoksen mehtässä onnellisena.
Polkujen myötä metsä, tutummin mehtä, aukenee minulle lisää. Juoksen, hypin mättäiden yli. Pysähdyn. Mieli avartuu ja olen vain onnellinen.

Oli aika, jolloin tuo luonnon tuoma vapaasti virtaava tunne oli vähän kadoksissa.
Nyt menen metsään, vaaroille, jokivarteen, tunturiin… ja sitten luonto tulee luo.

En osaa oikein sanoa, mitä se tarkoittaa.

Se on sitä, että luonto ympäröi ja tunnen sen kaikilla aisteilla. Tuulena, lämpönä, tuoksuina, maisemana, ääninä, maatuntumana. Koen kiitollisuutta ja onnea.
Kaikki tämä on yhtä aikaa ja koskettaa.

O l e n    p a i k a s s a, jossa en ole aiemmin käynyt. Pitkästi metsässä mutkittelevaa köngästä jyrkkien rinteiden keskellä. Kuohuavaa, virtaavaa. Alkukesän vesimäärä on riemullinen.

Tämä on minun ulkomaanmatkani. Ulkomaa. Olen ulkona ja matkaan maata pitkin.

Tulin tänne ensi kerran. Siinä on jotain erityistä.

Ei paikan välttämättä tarvitse olla joka kerta eri. Sen voi kokea uudestaan ensimmäisen kerran. Vivahteet vaikuttavat. Sää on eri kuin aiemmalla kerralla, luonnossa on tapahtunut muutosta, mie olen eri, kokemuskin on eri.

He, jotka neuvoivat minulle tämän köngäspaikan, sanoivat, että se on ihan kaunis. Ihan kaunis. Ihan kaunis?!! Tämä on mahtava paikka!

Olen haltioissani.

Usein häärin kotona. Tykkään kotielämästä, toki joskus väsyttää ja on mörkkömieli. Luonto tasapainottaa.

Kun käyn ulkomaillani ja menen takaisin kotiin, tulen sinnekin kuin ensi kerran. Lassi Nummen runossa on kohta

”Tuuli pyyhkii askelten jäljet.
Sinä palaat kaukaa, näet maasi ensi kerran
ensi kerran
ihmisesi,sijasi.”

Sitä se on.

Käyn uudistumassa ja tuoreentumassa. Näen asiat tuoreesti ja rakkaasti. Ja kotona kaikki minun mussukat, voi että ne ovat taas mussukoita!

Vaikka olisin väsynyt ja römppäinen, kun olen räähystänyt välillä jossain rämeikössäkin… mutta se sydän, joka on saanut pakahtua ja mieli, joka on saanut olla kiitollinen ja onnellinen – ne jaksavat ihan uudella tavalla. 

”Hän, joka palaa, on toinen kuin se, joka lähti.” (Lassi Nummi)