Poika soittaa pianoa ja laulaa. Ikävöi matkan päässä olevaa rakastaan ja laulaa niin, että mieki tunnen sen kaipauksen. Se oli keväällä, kun kaikkien piti olla vain kotona. Kukaan ei tarkoin tiennyt, miten paha tauti on, kenen pitää varoa ketä ja varuulta kaikkia. Kevät ei unohdu. Se oli välillä painostava uni, joka vaan jatkui. Poika lauloi …
Kysyin kerran ystävältä, voinko viedä eteenpäin satua, jonka kuvitukseen hän osallistui. Siis viedä senkin jälkeen, kun hän ei enää ole täällä. Ystävä lupasi ja sanoi, että voin käyttää kaikkea, minkä koen tärkeäksi tai mikä auttaa minua tai toisia. Sellainen hän oli. Olimme aikoneet käydä yhdessä putouksella, paikassa, josta on tullut minulle tärkeä. Elämä kuljetti toisin, …
Lentäminen on kiinni vain omasta päästä ja rohkeudesta, kommentoi Pentti, isäni veli, kirjoitustani. ”Lennä ajatustesi mukana, anna niitten viedä. Parhaimmat matkansa voi tehdä vaikka laiturilla istuen.” Lennä ajatustesi mukana. Rohkaiseva, innostava neuvo. Sitä kirjoittaminen on parhaimmillaan, ajatusten lentoa. Itsekritiikki on hankala kumppani, se jarruttaa ja latistaa. Siksi isäni pikkuveljen kannustavat sanat osuivat ja jäivät mieleeni. …
Äiti hyssyttää pikkuveljeä vaunuissa ja laulaa kissanpojasta, joka pyytää sillan alla olevaa hiirosta leikkiin. Makaan äidin ja isän sängyllä, kuuntelen laulua. Tämä on muistikuva lapsuudesta. Tiesin, miten se laulu menee, olin kuullut sen äidin laulamana usein. Kissa houkuttelee hiiren juoksemaan kilpaa kanssaan, palkintona voittajalle on rinkeli. Ahne hiiri lähtee juoksukilpaan, voittaa sen. ”Juosta vilistettihin, ensin …
Jalat eivät liiku, kädet ovat lyijyä. Ääni ei kulje, vaikka yritän pyytää apua. Joku on tulossa luokseni. Kuulen lähestyvät askeleet, hengittäminen käy työlääksi. Olo on painostava. Pelkään, etten selviä. Saan liikautettua kättäni ja olen turvassa omassa sängyssäni. Säikähtäneenä. Joskus nuorena koin ensimmäisen kerran unihalvauksen. Myöhemmin useita kertoja. En tuolloin tiennyt, mitä se oli. En …
Juhannusyönä syntyi unilintu, satulintu. Sen puvussa on tunturin sineä, virran juoksua ja levollisia metsätarinoita. Unilinnun syntylähteitä ovat niittyvillojen keinut ja tunturilammen hiljaisuus. Sen laulu tuudittaa kuulijansa uneen, tarinoiden maahan. Unilinnun tarinoissa on tilaa lasten ajatuksille. Arvelen niin, vaikka ne ovat vielä ideaversoina. Monet aiemmat kirjoitukseni ovat saaneet alkunsa lapsen sanoista. – Äiti, missä on unilinnun …
Unilintu, Pentik Kartano ja puhelu Anu Pentikin kanssa Lue lisää »
Esikoinen kulkee armeijan vihreissä. Muistan, kun hän oli pieni ja hentoinen ja lauloi pikkuveljen kanssa: ”Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola, ei löydy maata sen armaampaa.” Tai ” sua suojelemme, verin varjelemme, ollos huoleton, poikas valveill on…” Silloin ajattelin, että mitenhän tuosta herkästä pojasta on joskus armeijaan. Nyt kuuntelen, kun hän kertoo armeijajuttuja ampumaharjoituksista ja …
Lapsi unelmoi lentämisestä. Jos voisi olla lintu ja kohota siivilleen. – Jos räpytän näin käsillä ja juoksen ihan täysiä, mie lennän. Aivan oikeasti pääsen lentoon!Muistan vielä esikoisen iloisen ilmeen ja käsien vinhan räpyttelyn. Pieni poika uskoi oikeasti lentävänsä ja melkoista vauhtia hän vipelsikin pitkin pihaa. Toinenkin poika halusi pienenä olla lintu. Hän mietti, miltä tuntuisi …
”Ärrä uu äppä ruppa koo ännä konna, jokainenhan huomaa, että se on rupikonna.” Pälkähti tämä rallatus mieleen jostain muistojen sykkyröistä, kun illan hämyssä kävin putouksella ja pieni konna säikäytti. Rupikonna ei säikähtänyt minun ulvahdusta. En erottanut konnaa maasta, ennen kuin se verkkaisesti liikahti. Siksi säikähdin. En erottanut, vaikka kasvot olivat melkein kiinni putouksen rupikonnassa. Olin …
Kun olin lapsi, herätin äitini usein yöllä– En saa nukuttua, näin pahaa unta.Jo kertominen helpotti. Lisäksi äiti neuvoi mm. juomaan lasin vettä, ajattelemaan jotain mukavaa tai vaihtamaan tyynyn toiseen päähän sänkyä. Tyynyn paikan vaihtaminen oli yllättävän tehokasta. Joskus kömmin äidin ja isän sängyn jalkopäähän jatkamaan unia. Se oli turvapaikka. Aikuisen voi olla vaikeampi myöntää, että …