”Adisa sanoo, että hän on kuullut tuulentyttärien laulua. Mio nauraa kavereiden mukana. Ei sellaista voi kuulla. Eihän sellaisia ole olemassakaan.”

Viime syksynä soi puhelin ja minulta kysyttiin, voisinko kirjoittaa sadun. Ensi viikolla Oulaisten kirkossa esitetään urkusatu Mio, Adisa ja kuiskaajakuusi.

Urkusatu on satu, jonka esityksessä käytetään urkumusiikkia tuomassa tunnelmaa ja kuljettamassa tarinaa laulusävelmien ja improvisaation avulla. Satu ja urkumusiikki muodostavat kokonaisuuden.

Oulaisten seurakunta tilasi minulta rasismin vastaisen sadun, johon kanttori Anna-Maria Togbenou (ystäväni) suunnitteli urkumusiikkiosuudet. Hän mm. sävelsi sadussa mainitun Tuulentyttärien laulun.

Tuntuu erityiseltä, mukavalta, iloiselta ja vaikka miltä, kun oma teksti nostetaan paperilta ja se alkaa elää. Oikeasti jotkut lukevat sen, esittävät sen nukeilla ja joku on valinnut ja tehnyt siihen musiikit. Odotan mielenkiinnolla, miten ystäväni tulkitsee uruilla minulle kovin tutun tarinan tunnelmia.

Adisa, toinen sadun päähenkilöistä, sai nimensä pienen kummityttöni mukaan. Se lisää tunnelmieni hellyyskertoimia. Toivon hänen elämäänsä paljon hyvää.

Parhaillaan vietetään rasismin vastaista viikkoa, tämä satu linkittyy siihen. Lehtijutussa on tarkemmin asiasta.

En malttaisi odottaa päivää, jolloin satu striimataan. Sieki voit katsoa sen sitten, sillä urkusatu on nähtävissä Oulaisten seurakunnan sivuilla YouTube-videona kahden viikon ajan.

Toivottavasti sadun viesti ystävyydestä ja ennakkoluulojen voittamisesta tekee tehtävänsä.

”Kauneinta, mitä voit minulle antaa on tuo, mitä juuri kerroit. Sinä kuuntelit sydämesi ääntä. Pidäthän aina heikomman puolta.

Mio nyökkää ja kuiskaajakuusi jatkaa

– Nyt Mio, sinä saat tietää tuulentyttäristä.”