Kivi on kuin kasvot. Pidän kiveä kämmenelläni. Sillä on tummat silmät.
– Tuli tunne, että kivi kuuluu antaa sinulle, nainen sanoo. Minun ystävä löysi sen, kun oltiin kävelemässä Muotkalla. Hän antoi sen minulle ystävyyden lahjaksi. Olen säilyttänyt sitä pitkään. Nyt se on sinun.
Muotka. Lämmin sana. Siinä on syvyytä. Tämä tarina alkoi, kun isän kuoleman jälkeen näin unen, jossa isä sanoi: Jäljet päättyvät Muotkajokeen, jatka sinä siitä eteenpäin. Tai tarina alkoi jo varhemmin, isän ja tyttären suhteesta, jossa on kipeitä ja rakkaita sävyjä. Ja isäni matkoista Lappiin, myös Muotkalle.
Elämään tuo iloa, jos voi ja jaksaa löytää siihen vähän taikaa ja satua. Naisen antama kivi, Muotka, jälkien päättyminen, isän kehotus jatkaa eteenpäin – kaikki nämä ovat osa tarinaa, jota elän.
Jotain päättyy, jotain alkaa. Sain kasvokiven hetkeen, jolloin olin kovin surullinen. En avaa sitä tarkemmin, mutta se liittyy ystävyyteen ja myös isääni ja minuun hänen tyttärenään. Se liittyy menettämisen pelkoon.
Kivi kämmenelläni on vain kivi ja kuitenkin merkityksellinen. Otin sen mukaan kesällä pienelle vaellukselleni Tappuri-tunturiin, isäni lähtöpaikkaan. Vaellukselle omaan historiaani.
Kun sain kiven, tuntui että Muotka piirtyi taas syvemmin minuun. Oikeasti en voi tietää, onko Muotkalla suuremmin merkitystä elämäni suunnalle, mutta mieltäni lämmitti, että lahjan antaja oli ajatellut minua. Hän tiesi, että osaisin arvostaa kiveä. Ja miksi en voisi elää niin, että tarinassani on mukana ripaus taikaa? Katsoen uteliaana, mitä eteen avautuu. Miksi emme suhtautuisi elämään leikkisällä mielenkiinnolla?
Niin totta ovat Hellstenin sanat: ”Emme voi hallita elämää. Tietomme tulevasta, itsestämme, toisistamme, elämästä on vain murusia.” Levollisuuden kirjassa Carita ja Tommy Hellsten kirjoittavat myös, että me kuitenkin yritämme hallita elämäämme. Sisimmässämme asustaa pelko, jonka yritämme selättää kontrolloimalla elämää. Emme luota, että elämässä käy hyvin. Kirjassa kysytään ”Mistä pelko on peräisin?”
Vähän kääntäen voisi kysyä, mistä löydän mielenrauhan tai mikä tuo minulle turvaa. Mikä tuo sen kaikista syvimmän turvan? Sie voit vastata itsellesi.
Loppuun vielä Hellsteniä:
”Kestämme lähes mitä tahansa, kunhan saamme säilyttää yhteyden rakkauteen.”
